Rummut ovat kiistatta yksi hankalimmista EQ-instrumenteista. Niissä on paljon vastakkaisia taajuuksia koko spektrissä, ja jos tämä ei olisi vielä riittänyt, ne myös muodostavat useimpien kappaleiden selkärangan, joten ne ovat ratkaisevan tärkeä elementti, joka on saatava kuntoon kappaleen miksauksessa ja masteroinnissa.

Rumpukomponenttien taajuuskorjaukseen ei ole olemassa yhtä ainoaa sopivaa vaihtoehtoa. Halusitpa sitten lisätä hiphop-biitin voimaa tai saada akustisen jazz-setin kuulostamaan yhtenäisemmältä muun yhtyeen kanssa, on kaksi täysin erilaista lähestymistapaa taajuuskorjaukseen. Siksi on tärkeää olla ennakkoluuloton ja mukauttaa miksaustekniikka aina työstettävän kappaleen mukaan.

Tässä rumpujen EQ-oppaassa analysoimme prosessia ja tehokkainta lähestymistapaa rumpujen EQ:n määrittämiseen sekä sitä, miltä oikein miksattujen rumpujen pitäisi kuulostaa. Aloitamme perusasioista, joten vaikka et olisikaan koskaan aiemmin tehnyt sitä, artikkelin lopussa osaat käsitellä rumpukomppusi taajuuksia.

Miksi EQing rummut on ratkaiseva

Rumpujen taajuuskorjauksessa periaatteessa muokkaat ja kiillotat kappaleidesi sydämen sykettä ja varmistat, että jokainen rytmi on sopusoinnussa muun musiikin kanssa. Kyse on siitä, että annat rummuille oman valokeilansa ja varmistat samalla, että ne sopivat yhteen kaiken muun miksauksen kanssa.

EQ:n avulla jokainen rumpukitin elementti löytää oman äänensä, kun rummut tuntuvat astuvan toistensa varpaille tai kun ne eivät oikein sovi huoneeseen. Kun tasoitat karheat reunat ja kirkastat tylsät kohdat, voit käyttää luovuuttasi ja makuasi tuodaksesi musiikissasi esiin tunteita ja energiaa.

Ajattele siis, että rumpujen taajuuskorjaus on keino saada kaikki soittimesi elementit soimaan yhdessä täydellisessä harmoniassa rumpujen miksauksessa, jotta ne voivat sulautua muuhun sävellykseen.

Työkalut, joita tarvitset rumpujen EQ:n tekemiseen

EQ-liitännäiset voivat tarjota sinulle kaiken, mitä tarvitset rumputallenteissasi, vintage-sävyjen lämmöstä nykyaikaisiin selkeysmakuihin. Erilaisia EQ-plugineja on kuitenkin tarjolla valtavasti, joten oikean löytäminen voi tuntua hieman pelottavalta, mutta kun löydät sen, se avaa uuden tason tuotantotaidoissasi.

Korkeapäästösuodattimet (HPF ) ja alipäästösuodattimet (LPF ) ovat tärkeitä työkaluja rumpujen miksauksessa. HPF:t poistavat matalien taajuuksien kohinaa ja ei-toivottua kohinaa, kun taas LPF:t kesyttävät korkeat taajuudet. Yhdessä ja oikein käytettynä ne voivat luoda tasapainoisen ja yhtenäisen rumpusoundin.

Näiden suodattimien avulla jokainen rumpukomponentti saa oman paikkansa miksauksessa, mikä parantaa kappaleen tasapainoa. Yleensä HPF-suodattimia voidaan käyttää symbaaleihin, hi-hateihin ja tomeihin, kun taas alipäästösuodatin voi pehmentää symbaalien hyökkäystä ja vähentää snare-rumpujen karheutta.

Tarkastellaan lyhyesti erilaisia EQ-tyyppejä, joihin voit törmätä.

Graafiset taajuuskorjaimet ovat suoraviivaisia ja erinomaisia nopeisiin, laajoihin säätöihin, ihanteellisia live-asetuksissa tai kun yksinkertaisuus on tärkeää.

Parametriset taajuuskorjaimet tarjoavat enemmän tarkkuutta, kun tarvitset rumpusoundin erityisiä taajuuskorjauksia, boost- tai cut-tasoja ja kaistanleveyden säätöä.

Dynaamiset taajuuskorjaimet, joissa yhdistyvät parametristen taajuuskorjainten piirteet ja kompressorien reagointikyky, ovat erinomaisia, kun on käsiteltävä äänenvoimakkuuden mukaan vaihtelevia taajuuksia, ja ne sopivat dynaamisiin genreihin, kuten jazziin tai klassiseen musiikkiin.

Seuraavaksi on spektrianalysaattori, työkalu, jonka tarkoituksena on tarjota visuaalinen kartta äänestäsi. Se näyttää, miten taajuudet käyttäytyvät koko kappaleen ajan, ja auttaa sinua tunnistamaan, missä kohdissa on liikaa tai liian vähän ääniä.

Monikaistainen kompressio on tärkeä efekti rumpujen taajuuskorjauksessa. Se voi mukautua musiikin mukaan ja soveltaa juuri oikean määrän kompressiota tai laajennusta tiettyihin taajuuskaistoihin, mikä varmistaa, että rummut pääsevät läpi oikeilla hetkillä ilman, että miksaus on ylivoimainen.

Varmista lopuksi, että hankit laadukkaat kuulokkeet ja studiomonitorit, jotka antavat sinulle tarkan ja värittömän kuvan miksauksestasi, mikä on välttämätöntä, jotta voit tehdä tietoon perustuvia päätöksiä EQ-säädöistäsi.

Rumpujen EQ-opas: Step by Step

Rumpujen ekvalisointi voi olla hankalaa, mutta oikealla lähestymistavalla ja oikeilla työkaluilla voit luoda miksauksen, joka on sekä yhtenäinen että energisoiva.

Nyt käymme läpi rumpujen taajuuskorjausprosessin eri tyylilajeja varten, jotta saat biittisi kuulostamaan parhaalta mahdolliselta riippumatta siitä, oletko tekemisissä heavy metal -rumpalin vai trap-tuottajan kanssa. Käsittelen kaiken keskeisistä taajuuksista, joihin kannattaa keskittyä kunkin rumpuosan kohdalla, parhaisiin EQ-tekniikoihin ja työkaluihin.

Vaihe 1: Potkurummut

Hyvän potkurumpuäänen saaminen saa kappaleesi tuntumaan elävältä, sillä se tuo esiin sen parhaat ominaisuudet: syvän jysähdyksen, iskevän äänen, joka iskee suoraan rintaan, ja sen tyydyttävän naksahduksen.

Suosittelen, että aloitat kiinnittämällä hieman huomiota alapäähän. Noin 50-60 Hz:n taajuudella bassorumpu todella saa voimansa, joten kevyt vahvistus täällä voi saada kappaleesi tuntumaan täyteläisemmältä ja maadoittuneemmalta. Älä kuitenkaan unohda pitää asioita tasapainossa. Myös pieni leikkaus 400 Hz:n tienoilla auttaa potkurumpua leikkautumaan miksauksen läpi, jolloin sen ääni on selkeämpi eikä se huku muiden instrumenttien joukkoon.

Mestarimailan hyökkäys on noin 3 - 5 kHz:n taajuusalueella, joten vahvistus siellä lisää terävyyttä mestarimailan soundiin ja tekee jokaisesta lyönnistä selvemmän. Se on kuin lisäisi ripauksen selkeyttä miksaukseen, mikä on erityisen hyödyllistä, jos työskentelet näytteistettyjen potkurumpujen kanssa, jotta ne tuntuisivat eloisilta ja dynaamisilta.

Vaihe 2: Snare-rummut

Pikkurummun taajuuskorjaus vaatii herkkää tasapainoa, jotta se kiinnittää kuulijan huomion varjostamatta kaikkea muuta.

Aloita kevyellä vahvistuksella 400 Hz:n tienoilla, jotta snare-rumpu saisi lämpöä ja runkoa, ja lievennä sitten taajuuksia 3,5 kHz:n kohdalla tasoittaaksesi tekstuuria. Heti snaren peruskorkeuden alapuolella oleva korkeapäästösuodatin on loistava väline matalien taajuuksien puhdistamiseen, ja hienovaraiset vahvistukset 100 Hz:n ja 250 Hz:n välisellä alueella voivat antaa snarelle voimakkaan, täyteläisen äänen.

Lopuksi korkeiden taajuuksien hienosäädöt, yleensä 900 Hz:n, 5 kHz:n ja 10 kHz:n tienoilla, voivat parantaa snaren hyökkäystä, terävyyttä ja ilmavuutta.

Vaihe 3: Rack Toms

Jos haluat hyvin kuulostavia tomeja, sinun on keskityttävä kahteen tärkeimpään taajuusalueeseen: matalat keskitaajuudet noin 240-500 Hz:n alueella, jotka tuovat täyteläisyyttä ja runkoa, ja korkeammat taajuudet noin 5-7 kHz:n alueella, jotka lisäävät äänen selkeyttä ja iskevyyttä.

Säädä ensin oikean verran runkoa säätämällä 240-500 Hz:n alueella ja lisää raikkautta tomeiden soundiin vahvistamalla 5-7 kHz:n aluetta. Tarvittaessa säädä 500-700 Hz:n aluetta poistaaksesi laatikkomaisuutta modernimman soundin aikaansaamiseksi.

Erityisesti raskaammissa tyylilajeissa, kuten rockissa ja heavy metalissa, tavoitteena on parantaa tomeiden luonnollista soundia ja tuoda esiin niiden parhaat ominaisuudet säilyttäen samalla niiden olennaisen olemuksen.

Vaihe 4: Floor Toms

Lattiatomeja on yleensä helpompi käsitellä kuin teline-tomeja. Taajuusspektriltään ne ovat jossain potkurummun ja tomin välissä, joten niiden pitäisi kuulostaa syvältä mutta myös yhtenäiseltä muun kitin kanssa.

Tehostaminen 80 Hz:n taajuudella parantaa lattiatomin luonnollista syvyyttä, kun taas alle 60 Hz:n taajuuksien poistaminen ylläpitää selkeyttä ja ehkäisee matalien taajuuksien häiriöitä. Suosittelen myös 5 kHz:n alueella tapahtuvaa vahvistusta, joka lisää purevuutta ja määritelmää, ja se saa floor tomin leikkaamaan miksauksen läpi.

Voit tehdä muitakin asioita lattiatomin äänen parantamiseksi, kuten tehostaa 60 Hz-100 Hz:n taajuuksia, jotta se olisi voimakkaampi, ja leikata 250 Hz-400 Hz:n taajuuksia, jotta se ei-toivotusti soisi. Lisäksi hienovarainen vahvistus 1 kHz-2 kHz:n tai noin 3 kHz-5 kHz:n välillä voi tuoda lisää luonnetta.

Vaihe 5: Hi-Hat

Hi-hatit ansaitsevat erityistä huomiota, koska ne voivat helposti leikata miksauksesi läpi korkealla, kasvotusten soivalla äänellään.

Hihatin kanssa korkeapäästösuodatin on paras ystäväsi. Kun leikkaat pois alle 300-500 Hz:n taajuudet, hi-hatit pääsevät loistamaan ilman mössöä. Tämä auttaa hi-hatit erottumaan, mutta antaa myös muille soittimille enemmän tilaa hengittää miksauksessa.

Niitä hetkiä varten, jolloin avoin hi-hat tuntuu soivan hieman liian terävästi 7 kHz:n alueella tai kun 5-6 kHz:n alueella on muita resonanssipiikkejä, dynaamiset EQ-askeleet voivat auttaa tasoittamaan asioita. Dynaamisella EQ:lla voit taltuttaa nämä piikit menettämättä terävyyttä, joka antaa suljetuille hatuille niiden luonteen.

Vaihe 6: Symbaalit

Kun saat symbaalit juuri oikeanlaisiksi, voit lisätä niihin hohtoa ja tekstuuria, jotka voivat nostaa kappaleen korkealle. Tällaista tasapainoa ei kuitenkaan ole aina helppo saavuttaa.

Aloitetaan käsittelemällä matalien äänien "klangia" noin 200 Hz:n taajuudella, jotta symbaalien todellinen luonne pääsee esiin.

Seuraavaksi tarkastellaan yläpäätä, jossa symbaalin ääni todella herää henkiin. Tehostamalla hieman 6 - 7 kHz:n taajuuksia voit korostaa symbaalisi ainutlaatuisia ominaisuuksia, jolloin ne erottuvat tarpeeksi ja lisäävät jännitystä ilman, että kuulija hukkuu.

Koska symbaaleja kuvataan usein yläpuolella olevilla mikrofoneilla, ne keräävät vähän kaikkea rumpupaketin ääniä. Tässä kohtaa korkeapäästösuodattimesta tulee kätevä. Leikkaaminen alle 350 Hz:n taajuuden poistaa kaikki potku- ja snare-äänistä hiipivät matalat äänet, mikä vähentää rumpujen vuotoa ja varmistaa, että symbaalien äänitykset pysyvät selkeinä ja erottelevina.

Vastaavasti huoneen mikrofonit saattavat myös poimia jonkin verran snaren laatikkomaisuutta 500 Hz:n tienoilla. Pieni leikkaus tällä taajuudella puhdistaa symbaalien äänen ja poistaa kaikki vaimeat äänet.

Jos symbaalit kuulostavat liian kovilta, niiden vaikutusta miksaukseen voi pehmentää hieman yli 10 kHz:n taajuudella, mikä luo miellyttävämmän kuuntelukokemuksen. Jos et ole vieläkään tyytyväinen, voit kokeilla 6 kHz:n ja 8 kHz:n välissä olevaa vahvistusta symbaalien äänen määrittelemiseksi.

Lopputulos: Miltä sen pitäisi kuulostaa

Kun rummut on ekvalisoitu täydellisesti, ne heräävät eloon tavalla, joka on sekä voimakas että täydellisen johdonmukainen, ja ne ohjaavat kappaletta vastustamattomalla sykkeellä.

Kitin kokonaisäänen pitäisi tuntua yhtenäiseltä kokonaisuudelta, jossa jokainen rumpu ja symbaali soi toistensa kanssa täydellisessä harmoniassa. Kaiken kaikkiaan rumpujesi pitäisi tuntua yhtenäiseltä, dynaamiselta ja ilmaisuvoimaiselta instrumentilta, joka lisää vivahteikkaiden groovien ja voimakkaiden rumpujen välisiä vaihteluita, kun ne vievät kappaletta eteenpäin.

Vielä yksi asia, joka kannattaa pitää mielessä - kun säädät rumpujasi, älä unohda ottaa huomioon kokonaisuutta! Kyse ei ole vain siitä, että rummut kuulostavat hyvältä yksinään, vaan myös siitä, että ne kuulostavat hyvältä, kun ne soivat yhdessä muun kappaleen kanssa.

Kun siis hienosäädät rumpusoundiasi, ota askel taaksepäin ja mieti, miten ne sopivat kokonaisuuteen. Onko potkurumpu ristiriidassa bassokitaran kanssa? Hukuttavatko symbaalit laulun?

Tarkista, miten kaikki miksauksen eri osat vaikuttavat toisiinsa, ja tee tarvittaessa muutoksia. Näin luot tasapainoisen ja hiotun miksauksen, joka antaa rumpujesi todella loistaa ja samalla antaa muiden kappaleen elementtien erottua.

Hauskaa rumpujen miksaamista!