Oletko koskaan saanut itsesi kiinni siitä, että selaat tietokoneellasi olevia äänitiedostoja ja mietit, kuinka monta äänitiedostomuotoa on olemassa? Se on rehellisesti sanottuna hieman villiä, kun tajuaa niiden suuren määrän.
Olet luultavasti kuullut joistakin, kuten MP3:sta ja WAV:stä, mutta et ehkä tiennyt FLAC:sta, ALAC:sta ja jopa OPUS:sta, ennen kuin törmäsit niihin? Joo, se on melkoinen viidakko, kun alat etsiä.
Kysyt varmaan itseltäsi: "Miksi ihmeessä niitä on niin paljon? Ja mikä tärkeintä, mistä niistä minun pitäisi oikeastaan välittää?" Reiluja kysymyksiä, ystäväni. Vaihtoehdot voivat tuntua loputtomilta, eivätkä kaikki niistä ole aikasi arvoisia, etenkään jos olet vain muusikko tai tuottaja, joka haluaa saada parhaan mahdollisen äänen. Tässä kohtaa tilanne muuttuu hieman hankalaksi.
Yksi parhaista paikoista aloittaa on tarkastella häviöllisten ja häviöttömien ääniformaattien välistä eroa. Pysy kanssani koko tämän ehkä ei maailman jännittävimmän artikkelin ajan, ja saat kaikki tiedot, joita tarvitset saadaksesi otteen ääniformaateista kuin ammattilainen.
Mikä on audioformaatti?
No niin, painetaanpa nollausnappia ja palataan hetkeksi perusasioihin.
Ennen kuin alamme heitellä termejä kuten "FLAC" ja "bitrate", muistetaan, mikä äänitiedostomuoto oikeastaan on.
Yksinkertaisimmillaan se on vain tapa tallentaa ja pakata audiodataa, jotta voimme kuunnella musiikkia tietokoneilla, puhelimilla ja muilla laitteilla. Ajattele sitä digitaalisena versiona vinyylistä tai kasetista.
Kun CD-levyt tulivat ensimmäisen kerran markkinoille, ne määrittelivät periaatteessa sen, mitä useimmat ihmiset pitivät "hyvänä" äänenlaatuna. Tavallinen CD-levy sisältää äänen 44,1 kHz:n ja 16 bitin taajuudella, mikä oli tuohon aikaan melko suuri asia. Jos siis olet koskaan miettinyt, miksi jotkin formaatit kuulostavat paremmilta kuin toiset, se johtuu siitä, että ne joko noudattavat CD-standardia, ylittävät sen tai jäävät siitä jälkeen.
Katsotaanpa joitakin pienempiä komponentteja, jotka muodostavat digitaalisen äänen yleisen "laadun".
Äänen koodausmuoto
Äänen koodausmuodot ovat hieno tapa sanoa: "Miten hemmetissä tiedosto on koottu".
Kun on kyse häviöllisestä ja häviöttömästä tiedostomuodosta, sinun kannattaa keskittyä siihen, onko tiedostomuoto pakattu vai pakkaamaton.
Kun luot äänitiedoston, se koodataan - tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että raa'asta äänestä tehdään digitaalinen tiedosto tietyn koodausmenetelmän avulla. Menetelmä voi joko pienentää tiedostoa (pakattu) tai säilyttää sen sellaisenaan (pakkaamaton) riippuen siitä, millaista tiedostoa käsittelet.
MP3:n tai AAC:n kaltaisissa häviöllisissä formaateissa ääni pakataan hävittämällä joitakin äänestä erottuvia yksityiskohtia. Tämä pienentää tiedostoa ja helpottaa sen tallentamista, mutta sen seurauksena menetät hi-fi-laatua.
Toisaalta FLAC:n ja WAV:n kaltaiset häviöttömät formaatit eivät menetä mitään alkuperäisistä äänitiedoista. Nämä formaatit ovat pakkaamattomia tai vain kevyesti pakattuja, jolloin jokainen pieni yksityiskohta säilyy. Kun siis toistat niitä, kuulet juuri sen, mitä äänitettiin, ilman että mitään hienovaraisia vivahteita on karsittu pois.
Bittisyvyys
Tässä vaiheessa asiat alkavat muuttua hieman teknisemmiksi.
Ensinnäkin bittisyvyydellä tarkoitetaan äänitiedoston kuhunkin yksittäiseen näytteeseen tallennetun tiedon määrää. Yksinkertaisesti sanottuna se on äänen resoluutio. Ajattele sitä kuin valokuvan pikselimäärää. Mitä suurempi bittisyvyys on, sitä yksityiskohtaisempi ääni on.
Bitti on digitaalisen tiedon pienin yksikkö, ikään kuin "1" tai "0" binäärikoodissa. Se on kuin äänitiedoston pienin rakennuspalikka. Bittisyvyys ilmaistaan yleensä numerona, joten kun kuulet esimerkiksi 16-bittisen tai 24-bittisen ilmaisun, sillä tarkoitetaan sitä, kuinka monta bittiä käytetään kunkin ääninäytteen esittämiseen.
Esimerkiksi 16-bittinen tiedosto, joka on CD-levyjen standardi, antaa noin 65 000 mahdollista arvoa kullekin näytteelle. Se on hyvä tavalliseen kuunteluun, mutta jos teet yksityiskohtaisempaa työtä, esimerkiksi masteroit raitaa ammattimaista julkaisua varten, haluat jotain syvempää, kuten 24-bittisen tiedoston, joka tarjoaa yli 16 miljoonaa mahdollista arvoa ja laajemman dynamiikka-alueen.
Näytteenottotaajuus
Yksinkertaisesti sanottuna näytteenottotaajuudella tarkoitetaan sitä, kuinka monta kertaa sekunnissa ääni "näytteistetään" tai mitataan.
Kuvittelen mielelläni ottavani tilannekuvia ääniaallosta säännöllisin väliajoin, ja mitä enemmän tilannekuvia otan, sitä tarkempi esitys äänestä tulee. Jotta ääni olisi elävämpi ja yksityiskohtaisempi, sinun on otettava tarpeeksi monta tilannekuvaa, jotta kaikki vivahteet säilyvät.
Näytteenottotaajuus mitataan yleensä hertseinä (Hz), mikä tarkoittaa vain näytteiden lukumäärää sekunnissa. Esimerkiksi 44,1 kHz: n näytteenottotaajuus (joka on tavallisen CD-levyn näytteenottotaajuus) tarkoittaa, että ääni näytteistetään 44 100 kertaa sekunnissa.
Tämä on melko hyvä standardi yleiselle musiikille, mutta jos olet ryhtymässä korkeamman tason tuotantotöihin tai ammattimaiseen äänittämiseen, sinun kannattaa harkita korkeampaa tasoa.
Pro-äänentoistossa suosittelemme yleensä vähintään 48 kHz:n tai 96 kHz:n taajuutta, jotta miksauksen ja masteroinnin aikana saadaan lisää selkeyttä ja joustavuutta.
Yleisimmät häviöttömät ääniformaatit
Nyt kun olemme käsitelleet äänitiedostoformaattien perusteet, siirrymme parhaimpiin asioihin - häviöttömiin formaatteihin.
Häviöttömät äänitiedostomuodot tarjoavat paremman äänenlaadun verrattuna häviöllisiin äänitiedostomuotoihin. Seuraavassa esitellään muutamia yleisimpiä niistä.
FLAC (ilmainen häviötön äänikoodekki)
FLAC, joka on lyhenne sanoista "Free Lossless Audio Codec", on yksi suosituimmista häviöttömistä formaateista. FLAC:n kauneus on siinä, että se pakkaa ääntä menettämättä laatua, jolloin saat molemmista maailmoista parhaat puolet: hyvän äänenlaadun ja pienemmän tiedostokoon.
FLAC-äänitiedostomuoto on laajalti tuettu monissa musiikkisoittimissa ja ohjelmistoissa, joten se on helppo valinta useimmille ihmisille, jotka tarvitsevat häviötöntä ääntä formaatissa, joka on tehokas ja helppo käsitellä.
Lisäksi se on avointa lähdekoodia, mikä tekee siitä entistäkin rakastettavamman!
ALAC (Apple Lossless Audio Codec)
ALAC oli Applen vastaus FLAC-äänitiedostomuotoon.
ALAC tekee saman asian tarjoamalla häviöttömän äänenpakkauksen, mikä tekee siitä varman valinnan, jos elät Applen ekosysteemissä.
Jos tallennat kappaleita iTunes-kirjastoosi tai työskentelet GarageBandilla, ALAC antaa sinulle virheettömän laadun ilman pakkaamattomien formaattien painajaisia tallennuksesta.
APE (Monkey's Audio)
APE on hieman altavastaaja häviöttömän äänimuodon vaihtoehtojen maailmassa, vaikka sitä käytetäänkin laajalti musiikin tallentamiseen, ja sillä on joitakin hardcore-faneja. APE-tiedostot voidaan pakata pienempiin kokoihin laadun kärsimättä, aivan kuten FLAC ja ALAC, mutta se ei ole yhtä yleisesti tuettu kuin nämä kaksi. Vaikka APE:n avulla saat ehkä yhtä laadukkaan äänen, yhteensopivuus voi olla hankalampaa joidenkin laitteiden tai ohjelmistojen kanssa.
Yleisimmät pakkaamattomat häviöttömät ääniformaatit
WAV (Waveform Audio File Format)
Melkein kaikki, jotka ovat viettäneet aikaa äänitiedostomuotojen parissa, tuntevat WAV-tiedostot. Ne ovat pakkaamattomia tiedostoja, mikä tarkoittaa, että ääni tallennetaan juuri sellaisena kuin se on ilman pakkausta tai laadun heikkenemistä. Suuri etu on, että saat 100 % alkuperäisestä äänestä.
Huonona puolena on kuitenkin se, että tiedostokoot voivat kasvaa todella suuriksi. Vaikka WAV on hyvä masterointiin tai silloin, kun tarvitset äänen puhtainta muotoa, se ei ole paras häviötön audioformaatti, jos haluat tallentaa satoja tai tuhansia tiedostoja satunnaista kuuntelua varten.
AIFF (Audio Interchange File Format)
Jos olet Applen käyttäjä, olet luultavasti törmännyt AIFF-tiedostoihin.
Ne ovat hyvin samankaltaisia kuin WAV-tiedostomuoto, mutta ne on suunniteltu erityisesti Applen ekosysteemiä varten. AIFF-tiedostot ovat myös pakkaamattomia ja tuottavat samaa laatua kuin WAV, ja suurin ero AIFF:n ja WAV:n välillä on oikeastaan vain formaatin historia ja sen läheiset siteet Appleen.
Se on suositeltavin pakkaamaton formaatti, jos työskentelet Mac-tietokoneilla tai ammattikäyttöön tarkoitetuilla ääniohjelmistoilla, kuten Logic Prolla.
DSD (Direct Stream Digital)
Lopuksi käsittelemme vielä DSD:tä, joka on hieman erikoisempi mutta silti mainitsemisen arvoinen.
DSD on pakkaamaton ääniformaatti, jota käytetään usein korkean resoluution äänentoistossa ja huippuluokan äänentoistolaitteissa. Se eroaa itse asiassa hieman perinteisestä PCM-muodosta (pulssikoodimodulaatio), jota käytetään WAV- ja AIFF-muodoissa, ja se tunnetaan kyvystään toistaa erittäin korkeita taajuuksia ja tarjota erittäin "pehmeä" kuuntelukokemus.
Vaikka DSD voi kuulostaa hämmästyttävältä, jos sinulla on oikeat asetukset, sitä ei tueta yhtä laajasti kuin muita, ja tiedostokoot voivat olla valtavia verrattuna muihin ääniformaatteihin.
Yleisimmät häviölliset audioformaatit
Häviöllisiin äänitiedostomuotoihin törmäät luultavasti useimmiten, varsinkin jos suoratoistat musiikkia tai yrität säästää tilaa puhelimessasi.
MP3 (MPEG Audio Layer III)
Klassinen MP3. Tämä ääniformaatti muutti melko lailla pelin, kun kyse on siitä, miten kuuntelemme musiikkia.
90-luvun lopulla MP3-levyt mahdollistivat sen, että tietokoneeseen tai kannettavaan soittimeen mahtui paljon enemmän kappaleita kuin koskaan ennen. Tämä onnistuu käyttämällä fiksua pakkausta, jossa äänestä poistetaan osia, joita useimmat ihmiset eivät kuitenkaan kuule. Vaikka äänentoistofiilit saattavat kauhistua tätä viimeisintä väitettä, MP3-musiikit kuulostavat melko hyvältä, varsinkin suuremmilla bittinopeuksilla, kuten 320 kbps:llä.
MP3-levyjen kauneus on siinä, että niitä tukee kirjaimellisesti kaikki. Puhelimesi, autostereosi ja älykaiuttimesi soittavat kaikki MP3-tiedostoja.
AAC (Advanced Audio Coding)
AAC-ääniformaatti suunniteltiin alun perin MP3:a paremmaksi ja samalla tiedostojen pieneksi pitämiseksi, ja rehellisesti sanottuna se onnistuu molemmissa melko hyvin.
Apple teki AAC:n tunnetuksi käyttämällä sitä iTunesin ja Apple Musicin oletusformaattina, mutta se on itse asiassa avoin standardi, jota monet laitteet ja alustat tukevat. Samalla laatutasolla AAC kuulostaa yleensä hieman paremmalta kuin MP3 ja tuottaa pienempiä tiedostoja. Siksi sitä käytetään usein suoratoistopalveluissa ja videoalustoilla, kuten YouTubessa.
WMA (Windows Media Audio)
WMA on Microsoftin hevonen tässä kilpailussa, ja vaikka se ei olekaan enää niin suosittu kuin ennen, se on yhä mukana.
Microsoft loi WMA:n kilpailemaan MP3:n kanssa, ja jonkin aikaa se oli melko suosittu Windows-maailmassa. Muoto voi kuulostaa hyvältä, joskus jopa paremmalta kuin MP3 samalla bittinopeudella. Sitä ei kuitenkaan tueta yhtä laajasti Windows-laitteiden ulkopuolella.
OGG (Ogg Vorbis)
Viimeisenä mutta ei suinkaan vähäisimpänä häviöllisistä ääniformaateista meillä on OGG, tai tarkemmin sanottuna Ogg Vorbis. Se on täysin ilmainen, avoimen lähdekoodin ja todella hyvä siinä, mitä se tekee.
Äänenlaadultaan OGG pärjää AAC:lle, ja usein se päihittää MP3:n samankokoisissa tiedostoissa. Siitä on tullut melko suosittu pelimaailmassa ja Spotifyn kaltaisissa musiikin suoratoistopalveluissa. Suurin syy siihen, ettei se ole vallannut maailmaa, on luultavasti se, että se tuli markkinoille myöhemmin kuin MP3 ja AAC.
Yksi hieno asia OGG:ssä on se, että se ei ole patenttikysymysten tai lisenssimaksujen kahlitsema, mikä tekee siitä kehittäjien ja avoimen lähdekoodin harrastajien suosikin. Lisäksi se on todella joustava suoratoiston suhteen, minkä vuoksi Spotifyn kaltaiset palvelut käyttävät sitä ensisijaisena formaattinaan.
Mitä ääniformaattia minun pitäisi käyttää?
Jos äänenlaatu on tärkein prioriteettisi, suosittelen käyttämään äänitiedostomuotoa, kuten WAV tai AIFF, sillä näissä pakkaamattomissa ääniformaateissa saat parhaan mahdollisen kuvan alkuperäisestä äänitteestä tai miksauksesta.
Jos kuitenkin haluat säästää tilaa ja äänenlaatu ei ole tärkeä prioriteetti, voit käyttää MP3- tai AAC-tiedostoja.
Sen lisäksi ei ole paljon muuta ajateltavaa! Toivottavasti tästä pienestä pätkästä äänentoiston alamaailmasta oli apua.