Jazzmusiikin miksaaminen on ainutlaatuinen haaste, joka vie meidät takaisin yhden musiikinhistorian kestävimpiin kuuluvan genren juurille. Toisin kuin monet nykytyylit, jotka kehittyvät jatkuvasti teknologian kehityksen myötä, jazz on säilyttänyt autenttisen soundinsa viime vuosikymmeninä.

Ammattitaitoisen insinöörin todellinen merkki näkyy heidän lähestymistavassaan jazzlevyn miksaamiseen, jossa live-esityksen olemus vallitsee vapaana ja hienovarainen dynamiikka on säilytettävä eikä keksittävä uudelleen. Jos olet tottunut miksaamaan pop-, rock-, hiphop- tai elektronista musiikkia, voi olla vaikeaa poiketa siitä, mitä nykyisin ymmärrät miksausinsinöörinä.

Jazzin miksaaminen vaatii vivahteikkaampaa lähestymistapaa, joka ulottuu instrumenttien spontaanin vuorovaikutuksen tallentamisesta sen äänen määrittelevän akustisen tilan kunnioittamiseen. Tänään esittelemme 13 hyväksi havaittua vinkkiä ja tekniikkaa jazzin miksaamiseen ja tutkimme, miten näiden ainutlaatuisten lähestymistapojen omaksuminen voi tehdä sinusta paremman ääniteknikon!

1. Pidä asiat luonnollisina

Jazzmusiikki on jo pitkään ollut syvällä klubeilla ja speakeasyssa. Vielä tänäkin päivänä se kantaa mukanaan niiden luonnollisten akustisten tilojen olemusta, joissa se alun perin resonoi.

Tämä yhteys ympäristöönsä ei ole vain historiallinen, vaan merkittävä osa genren soundia ja vetovoimaa. Jazzille tyypilliset elävät, spontaanit ja vuorovaikutteiset esitykset kukoistavat näissä akustisissa tiloissa! Haluamme kuulla huoneen kaiun vivahteet ja bändin muusikoiden välisen vuorovaikutuksen, vaikka soitto ei olisikaan teknisesti "täydellistä".

Perinteen mukaisesti useimmat jazz-instrumentit soitetaan puhtaassa, vahvistamattomassa muodossaan, olipa kyseessä sitten kontrabasso, saksofoni tai piano. Jazzin parissa työskentelevän miksausinsinöörin haasteena on säilyttää tämä luonnollinen aitous. Jos olet vastuussa äänityssessiosta, tämä tarkoittaa myös sitä, että mikrofonien sijoittelua huoneessa on harkittava huolellisesti.

Ellei artisti erityisesti kehota sinua kokeilemaan jotain kokeellista, ensisijaisena tavoitteenasi tulisi olla sen tunteen toistaminen, että olet huoneessa muusikoiden kanssa.

2. Mene rauhallisesti kompression kanssa

Jazzin tunne piilee dynamiikassa, joten lempeä kompressio on avainasemassa.

Jazzin luontainen dynamiikan vaihteluväli - snaren pehmeimmästä siveltimen iskusta pommimaisen puhallinorkesterin täyteen räjähdykseen - kertoo tarinan. Jännitys ja vapautuminen ovat kaikki kaikessa, minkä vuoksi yksi suurimmista virheistä, joita miksaajat voivat tehdä, on ylikompressio.

Viimeinen asia, jonka haluat tehdä, on riistää musiikilta sen elinvoiman ja repiä siitä virtauksen.

Kun käytät kompressiota jazzissa, sinulla on oltava selkeä ja yksiselitteinen tarkoitus. Voit esimerkiksi käyttää kompressoria kontrabassossa kevyesti tasoittaaksesi tasoja pizzicato-sävelten ja jousipelien välillä, jotta molemmat istuvat hyvin miksaukseen.

Pianossa kompressiota voidaan käyttää aggressiivisempien staccato-kohtien huippujen kesyttämiseen ja samalla pehmeämpien, lyyrisempien osien äänenvoimakkuuden vaihteluiden säilyttämiseen.

3. Käytä nauhan kylläisyyttä

Jotkut parhaista jazzlevyistä on nauhoitettu, joten tiedät tai et, mutta olet tottunut kuulemaan sen äänen ja kylläisyyden, jonka saat siitä.

Nauhakyllästys on yksi suosikkityypeistäni, joita käytän miksauksessa, varsinkin kun haluat lämpöä, luonnetta ja yhteenkuuluvuutta. Jopa hienovaraisesti käytettynä se voi olla varsin vaikuttava. Saturaatiosta saatavien harmoonien lisäksi saat myös lievää kompressiota, joka digitaalisista äänitteistä usein puuttuu.

Kun käytät teippikylläisyyttä masterissa, suhtaudu siihen kevyesti. Tavoitteena on antaa koko miksaukselle yhtenäistä lämpöä ja täyteläisyyttä tinkimättä sen selkeydestä ja dynamiikasta. Jotkut saattavat kutsua tätä "liimaksi".

Jotkut suosikkini nauhakyllästysplugineista ovat Universal Audio Ampex ATR-102, joka tarjoaa huolellisesti mallinnetun esityksen klassisesta nauhakoneesta, ja Waves J37, joka on saanut inspiraationsa koneesta, jota käytettiin monien 1960-luvun parhaiden albumien äänittämiseen.

4. Etsi tilaa jo varhain

Tilan löytäminen raakamiksistäsi varhaisessa vaiheessa on kriittisen tärkeää, erityisesti jazzmusiikissa. Ennen kuin käytät EQ:ta, harkitse panorointia ja tasoja ensisijaisina työkaluina tilan ja syvyyden luomiseksi. Tarkoituksena on saada jokainen elementti mahtumaan stereokenttään luonnollisesti, jotta sinun ei tarvitse käyttää EQ:ta myöhemmin.

Panoroinnilla ja tasojen säätämisellä voit asettaa jokaisen instrumentin loistamaan omassa tilassaan. Voit esimerkiksi panoroida rytmiryhmää hieman keskipisteestä poispäin heijastaaksesi niiden fyysistä sijoittelua live-ympäristössä, jolloin kontrabasso on hieman vasemmalla ja piano oikealla. Rumpuja voidaan panoroida kuuntelijan näkökulman mukaan, jolloin hi-hat on hieman sivussa ja tomsit levittäytyvät stereokentän yli, jotta saat realistisemman kuvan.

5. Anna rumpujen päättää

Yksi jazzin miksaamista ohjaavista periaatteistani on "anna rumpujen päättää". Mielestäni rumpujen äänelliset ominaisuudet ja dynamiikka määräävät sävyn muulle miksaukselle.

Tarkastellaanpa kahta täysin vastakkaista lähestymistapaa rumpujen miksaamiseen jazzissa.

Eräässä skenaariossa rummuissa voisi olla pehmeä, harjattu snare ja hillitty, pehmeä potkurumpu, jotka täydentävät klassista, rentoa, savuista lounge-tunnelmaa. Tämä asetelma edellyttää, että basso, piano ja torvet miksataan tavalla, joka heijastaa tätä hienovaraisuutta.

Kääntöpuolena on, että energiseen bebop-kappaleeseen keskittyvässä miksauksessa saattaa olla snare, jossa on terävä, voimakas särö, ja potkurumpu, joka on sekä tiukka että näkyvä. Tämä rumpusoundi vaatisi myös paljon aggressiivisempaa ja dynaamisempaa miksausta muiden instrumenttien osalta.

Esimerkiksi Paul Motianin vivahteikas rumpusoundi Bill Evansin "Sunday at the Village Vanguard" -kappaleessa, jossa hänen sivellintyönsä ei ainoastaan aseta mietiskelevää tunnelmaa, vaan myös sanelee miksauksen, jossa jokainen instrumentti hengittää ja on vuorovaikutuksessa. Spektrin toisella puolella on Art Blakeyn räjähtävä energia kappaleessa "Moanin", joka osoittaa, kuinka voimakas, etualalla oleva rumpalointi voi pakottaa muut muusikot tehostamaan soittoaan.

6. Valmistaudu live-bändin miksaamiseen liittyviin oikkuihin.

Yksi jazzin miksaamisen ainutlaatuisimmista haasteista on osata miksailla livebändiä, mikä on erilainen ajattelutapa kuin popmusiikin miksaamisessa.

Monet jazzlevytykset vangitsevat live-session taikaa. Laitetaan joukko jazzmuusikoita huoneeseen, ympäröidään heidät mikrofoneilla ja painetaan äänitysnäppäintä. Vaikka tämä saattaa edelleen olla paras tapa vangita live-esityksen spontaani vuorovaikutus ja energia, se tuo mukanaan myös monimutkaisia asioita, kuten verenvuotoa ja vaiheongelmia.

Bleed on yhden instrumentin ääni, jonka toisen instrumentin mikrofoni ottaa vastaan. Jazzmusiikissa verenvuotoa ei kuitenkaan pidetä ongelmana, vaan se on mahdollisuus lisätä syvyyttä ja realistisuutta miksaukseen.

Esimerkiksi huonemikrofonit ovat tässä yhteydessä korvaamattomia. Äänitysinsinööri käyttää niitä kaapatakseen samassa huoneessa olevan yhtyeen kollektiivisen äänen, mikä antaa miksaukselle yhtenäisyyden tunteen, jota on vaikea toistaa erillisillä raidoilla. Tärkeintä on varoa vaiheongelmia näiden mikrofonoitujen lähteiden välillä.

Kuuntele mikrofonien välisiä vaihesuhteita, erityisesti niiden mikrofonien, jotka ovat lähellä toisiaan tai jotka kuvaavat samaa lähdettä. Mikrofonin vaiheen kääntäminen ylösalaisin voi usein ratkaista vaiheen kumoamisen ja parantaa ohutta ääntä. Voit myös käyttää strategisesti gating- ja äänenvoimakkuusautomatiikkaa minimoidaksesi vuotamisen vaikutuksen kriittisillä hetkillä.

7. Prosessi rinnakkain

Rinnakkaiskäsittely on yksi suosikkitekniikoistani yleensä, mutta jazzia miksattaessa se on avainasemassa.

Yhdistämällä efektejä, kuten kompressiota, kaikua tai viivettä, rinnakkaisiin kanaviin voit sekoittaa käsitellyn signaalin alkuperäisiin, käsittelemättömiin raitoihin ja lisätä tiettyjä äänellisiä piirteitä ilman, että miksauksen luonnollinen kokonaisääni muuttuu.

Jazz-miksauksessa käytän usein rinnakkaispakkausta rummuissa, jolloin lähetän rumpuraidat väylään, jossa on voimakas kompressio, ja miksaan tämän takaisin alkuperäisten, käsittelemättömien rumpujen kanssa. Lopputuloksena on paljon iskevämpi ja yhtenäisempi rumpusoundi, jossa säilyy silti jazzille olennainen hienovaraisuus ja dynamiikka.

Rinnakkaiskaiku on samalla tavalla loistava. Saatan esimerkiksi lähettää saksofoni- tai trumpettiraidan kaikuille varattuun väylään luodakseni tunnetta ympäröivästä tilasta ilman, että se kuulostaa kaukaiselta tai huuhtoutuneelta. Jos muusikko ei pyydä sitä, on tietysti parasta käyttää hienovaraisesti tilatehosteita, kuten kaikuja ja viiveitä.

8. Hyödynnä volyymiautomaatiota

Äänenvoimakkuuden automatiikka hallitsee kompressiota jazzmusiikkia miksattaessa. Sen sijaan, että kuulisit muutamia huippuja ja tarttuisit kompressoriin niiden hallitsemiseksi, voit käyttää äänenvoimakkuuden automaatiota niiden laskemiseen tarkempaa ja luonnollisempaa hallintaa varten.

Puristus, vaikka sitä käytettäisiinkin suhteellisen kevyesti, voi tuhota elämän spontaanista soolohetkestä. Toisaalta äänenvoimakkuuden automatiikan avulla voit joko korostaa tai vaimentaa tiettyjä esityksen osia tarpeen mukaan, jolloin voit varmistaa, että jokainen vivahde kuuluu juuri niin kuin on tarkoitettu.

9. Ole hienovarainen vaikutusten kanssa

Tapa, jolla käytät efektejä jazzalbumillasi, voi vaikuttaa siihen, kuinka "ajattomalta" se kuulostaa.

Tietyt levyt, kuten 70-luvun jazz-fuusion aikakaudelta peräisin olevat levyt, joiden tunnusmerkkinä on phaser-kuormitettu basso, tai 80-luvun rock-levyt, joille on ominaista gated-reverbien runsas käyttö, voivat kuulostaa selvästi vanhentuneilta aikansa vallitsevien efektien vuoksi.

Tuottajat ja insinöörit luultavasti ajattelivat olevansa innovatiivisia tuolloin, ja vaikka he olivatkin, se myös ankkuroi nämä levyt tiettyyn ajanjaksoon, mikä voi rajoittaa niiden kiinnostavuutta tuleville kuuntelijoille.

Jotta levy ei kuulostaisi vanhentuneelta, sen on ennen kaikkea palveltava musiikin tarpeita. Anna levyn itse sanella, pitäisikö efektejä käyttää vai ei. Esimerkiksi jazzlevy, jolla pyritään tavoittamaan 1960-luvun Blue Note -albumin akustinen live-tunnelma, hyötyisi minimaalisista efekteistä.

Toisaalta moderni jazz-fuusioprojekti, kuten Electric Masada tai James Blood Ulmer, saattaa mielellään käyttää esoteerisia efektejä, kuten delaysia ja phasereita, astuakseen genren normien ulkopuolelle. Erona on se, että nämä efektit olisivat osa soundia, ja ne olisivat taiteellinen kannanotto sen sijaan, että ne kiinnitettäisiin halpaan efektiin myöhemmin.

10. Oikean kaiuttimen löytäminen

Sen sijaan, että turvaudut jazzia miksaillessasi raskaisiin aikapohjaisiin efekteihin, suosittelen usein käyttämään enemmän ambient- tai huonekaikuasetuksia. Tämäntyyppiset kaiut on suunniteltu jäljittelemään tilan luonnollista akustiikkaa, ja ne antavat ilmavuutta ja ulottuvuutta, jotka parantavat äänityksen live-tunnelmaa heikentämättä sen musikaalisuutta.

Tavoitteena on saada bändi tuntemaan, että se esiintyy yhdessä samassa tilassa, vaikka kappaleet on äänitetty erikseen. Ympäristö- ja huoneäänet voivat hienovaraisesti täyttää instrumenttien väliset aukot ja yhdistää ne yhtenäiseksi äänimaailmaksi, joka heijastaa elävää jazzklubi- tai konserttisalikokemusta.

Kun valitset kaikuja jazzmiksaukseen, harkitse asetuksia, jotka tarjoavat realistisen tilan tunteen suhteellisen lyhyellä häviämisaikana.

11. Varo äänekkyyssotia

Olen varma, että olemme kaikki saaneet tarpeeksi kuulla "Loudness Wars" -juttuja tässä vaiheessa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö olisi edelleen suuntauksessa kohti yhä aggressiivisempia masterointikäytäntöjä, joiden tavoitteena on tehdä musiikista mahdollisimman äänekästä.

Asia on niin, että tämä maksimaalisen äänenvoimakkuuden tavoittelu ei ole jazzin eetoksen mukaista. Jazz-miksaukset kukoistavat intensiteetin laskusta ja virtauksesta, hiljaisista hetkistä, jotka ovat yhtä ilmeikkäitä kuin äänekkäätkin.

Kun valmistelet jazzmiksausta masterointia ja mahdollista suoratoistoa tai lähetystä varten, dynaamisen eheyden säilyttämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Jos jazzmiksausta työnnetään liian kovaa limitteriin tai koodekkiin, se voi aiheuttaa ei-toivottuja vääristymiä tai artefakteja. Symbaalit joutuvat usein kärsimään tästä aggressiivisesta käsittelystä.

Symbaalit ovat yksi jazzmusiikin tärkeimmistä elementeistä, ja ne vaikuttavat merkittävästi kappaleen tunnelmaan ja tunnelmiin. Jos niitä kuitenkin rajoitetaan liikaa, miksaus tuntuu rajoittuneelta ja keinotekoiselta. Tämä on todennäköisesti yksi syy siihen, miksi popmusiikissa ei juuri kuulla raskaita symbaaleja. Ne eivät sovi raskaaseen masterointiin.

Sen sijaan, että pyrkisit maksimaaliseen äänekkyyteen, jotta miksauksesi pärjäisi suoratoistoalustoilla, on parempi käyttää dynaamista aluetta sen sijaan, että suoratoistoalgot painavat masterisi alaspäin äänekkyysrangaistuksena.

12. Käytä laitteiston EQ:ta

EQ voi vaikuttaa merkittävästi siihen, miltä lopullinen miksauksesi kuulostaa.

Valitsemalla konservatiivisempia, klassisia laitteistokohtaisia taajuuskorjaimia tai niiden plugin-emulaatioita voit lisätä analogisen rikkauden ja hienovaraisuuden suloisen kerroksen, joka toimii kauniisti jazzissa. Ne eivät ole läheskään yhtä tarkkoja, vaikka se onkin juuri asian ydin. Haluamme, että EQ-valintamme ovat musiikillisia, eivät kirurgisia.

Pultec EQP-1A on yksi ehdottomista suosikeistani jazzlevyjen miksauksessa. Sillä on ainutlaatuinen kyky leikata ja vahvistaa samaa taajuutta samanaikaisesti, mikä voi lisätä syvyyttä ja läsnäoloa esimerkiksi pystybassoon.

Neve 1073 -emulaatiot ovat myös loistavia, kun haluat makeuttaa lauluääntä säilyttäen samalla orgaanisen tunnelman.

13. Viite Muut sekoitukset

Viittaaminen on korvaamaton käytäntö kaikille miksausinsinööreille riippumatta siitä, minkä tyylilajin parissa työskentelet. Onneksi jazzissa meillä on vuosikymmenten äänelliset vertailukohteet, jotka opastavat meitä miksausprosessin aikana.

Valitse ammattimaisesti miksattu ja masteroitu jazz-kappale, joka on samankaltainen kuin sinun kappaleesi, ja analysoi se tarkasti saadaksesi tietoa siitä, miten tasapainottaa instrumentteja, hallita dynamiikkaa ja käyttää efektejä tavalla, joka lisää musiikin emotionaalista vaikutusta ja selkeyttä.

Tuntikausia kestäneen sekoittamisen jälkeen voi olla vaikeaa säilyttää tuore näkökulma. Referoinnin avulla sinulla on oikea näkökulma edessäsi, jotta voit tarkistaa päätöksesi milloin tahansa ja varmistaa, että olet oikealla tiellä.

Lopputulos

Muihin musiikkilajeihin verrattuna jazzmusiikki voi olla melko vaikeaa sekoittaa. Akustisia instrumentteja on vaikea miksata livetallenteessa, eikä virheitä voi piilottaa efektien, kuten kompression ja kaiun, taakse.

Siksi on niin tärkeää, että äänitysprosessin aikana kaikki asiat tehdään oikein. Jokainen suuri jazzmiksaaja kertoo sinulle, että legendaariset jazzlevyt eivät synny miksauksesta vaan soittajista, sävellyksestä ja äänityksestä. Kun se on käsissäsi, ainoa tehtäväsi on parantaa kuuntelukokemusta.

Nämä vinkit inspiroivat sinua miksaamaan jazzin vaatimalla herkkyydellä ja sujuvuudella, jotta jokainen kappale, johon kosketat, svengaa, groovaa ja resonoi tuleville sukupolville!