Koska potkurumpu on melkein minkä tahansa hienon kappaleen sydämenlyönti, on erittäin tärkeää saada potkurumpu oikeaan kohtaan miksauksessa. Se on perusta, jolle koko muu kappaleesi rakentuu, ja se luo sen matalan äänen, joka auttaa kuulijoita tuntemaan musiikkisi paremmin.

Potkurummun miksaamisessa on kuitenkin paljon väärää tietoa, joka johtaa uudet miksaajat harhaan. Matalat äänet yleensä ovat usein uusien miksaajien kuolemanvihollinen, joten potkurummun kaltaisen tärkeän elementin oikeanlaiseen äänittämiseen keskittyminen voi olla erittäin hyödyllistä.

Tästä syystä olen luonut pienen oppaan, jossa on vinkkejä ja niksejä, joiden avulla saat potkurummun istumaan oikein miksauksessa. Sukelletaanpa mukaan!

1. Hankkiudu eroon tarpeettomasta taajuussisällöstä

Ensimmäinen asia, jonka teen potkurummun kanssa miksauksessa, on poistaa kaikki tarpeettomat taajuudet, jotka ovat muiden instrumenttien tiellä tai sotkevat miksaukseni. Ellei potkurumpu ole äänitetty erittäin huonosti tai jos potkua ei ole käsitelty voimakkaasti efektin vuoksi, tässä vaiheessa ei tarvitse poistaa paljonkaan.

Yksi ensimmäisistä alueista, joita huomaan tarkastelevani, on keskiluokka. Huomaan usein, että 400 ja 500 Hz:n välinen alue voi hyötyä pienestä vaimennuksesta. Tälle alueelle kertyy paljon taajuuksia, varsinkin kun alat lisätä muita elementtejä miksaukseen. Etenkin live-potkuissa tällä alueella esiintyy paljon "laatikkomaisuutta".

Aloitan käyttämällä EQ:ta, jonka kaistanleveys on keskitasoa, jotta pääsen eroon laatikkomaisuudesta. Näiden taajuuksien poistaminen tuo yleensä esiin potkun hyvät puolet, kuten rikkaat matalat ja naksahtavat korkeat.

Joskus käytän korkeapäästösuodatinta potkuni matalien taajuuksien puhdistamiseen, vaikka tämä riippuu täysin kappaleesta ja sovituksesta. Äärimmäisillä matalilla äänillä on paha tapa käynnistää kompressio voimakkaasti ja syödä headroomia miksauksessa, joten niistä eroon pääseminen voi olla erittäin hyödyllistä.

Joissakin tapauksissa potku on tarkoitettu istumaan basson yläpuolelle ja antamaan enemmän keskialueen rytmistä iskua kuin matalien äänien jyskytystä.

Esimerkiksi reggae-musiikissa on matalaa bassoa, jossa on paljon subharmonisia taajuuksia, jotka tarvitsevat vapaata taajuusaluetta menestyäkseen. Tämä on yksi esimerkki tapauksesta, jossa lyön potkurumpuuni yleensä korkeapäästösuodattimen, jotta basso saisi tilaa hengittää.

Ellei ole tarkoitus saada aikaan tiettyä efektiä, en koskaan käytä ylipäästösuodatinta yli 50 Hz:n taajuudella.

2. Anna sille vauhtia

Kun olen käynyt läpi taajuusalueen ja löytänyt taajuudet, jotka mielestäni haittaavat miksausta, käytän toista EQ-lisäosaa muokkaamaan bassorumpua niin, että sen hyvät osat erottuvat.

Silloin tällöin minun ei tarvitse tehostaa lainkaan. Tämä pätee erityisesti silloin, kun käytän laadukkaita potkusampleja, sillä niissä on jo kaikki tarvitsemani isku ja kolahdus. Kun minun on kuitenkin annettava potkurummulle hieman rakkautta EQ:lla, on tiettyjä taajuusalueita, joita käytän ensimmäisenä.

Aluksi katson mielelläni 50-80 Hz:n taajuusaluetta, jossa subharmoniset taajuudet elävät. Näitä taajuuksia ei ole niin helppo kuulla kuin tuntea. Kun haluan potkuihini hieman ylimääräistä matalien äänien voimakkuutta, se on hyvä paikka antaa laaja vahvistus esimerkiksi Pultec EQ:lla.

Seuraavaksi siirryn ylöspäin mataliin taajuuksiin noin 100-250 Hz:n välillä, sillä siellä potkusi perustaajuus asuu. Voit tehostaa tätä aluetta saadaksesi hieman sävyä ja runkoa, mutta varo, ettet mene basson tielle.

Lopuksi siirryn ylempiin keskiääniin noin 1-5 kHz:n taajuusalueella. Täältä löydät potkun hyökkäyksen. Live-potkurummun kohdalla tämä on se kohta, jossa hakkaaja iskee nahkaan. Tunnen yleensä tarvetta tehdä tämän vain, jos potku on häviämässä miksaukseen, mutta en kuitenkaan halua tehostaa koko potkua, koska matalat äänet istuvat jo mukavasti.

Vahvistettava taajuus riippuu siitä, millaista potkua haluat. Esimerkiksi rock-miksauksissa vahvistan usein 1 - 2 kHz:n taajuuksia, mutta jos haluan erittäin korkean, naksuvan äänen, jonka kuulet metallimiksauksissa, vahvistan 2 - 5 kHz:n taajuuksia.

3. Hanki se hallintaan

Tapa, jolla käytän kompressiota potkurumpuun, riippuu täysin miksauksen kontekstista. Esimerkiksi live-potkurumpu vaatii paljon enemmän kompressiota kuin samplattu potkupotku, koska siinä on dynamiikkaa hallittava.

Olipa asiayhteys mikä tahansa, tärkeimpiä tarkasteltavia elementtejä ovat hyökkäys- ja vapautumisaika.

Haluan ajatella potkurumpujani kahtena erillisenä komponenttina. Hyökkäys on potkun ensimmäinen osa, jossa lyöjä osuu nahkaan, kun taas vapautus on potkurummun toinen osa, jossa resonanssi soi.

Kun haluan antaa potkurumpulleni hieman enemmän puhtia, valitsen hitaan hyökkäyksen, jotta "hakkaajan" ensimmäinen isku pääsee kompressorin läpi ennen kuin se puristuu potkun resonoivaan osaan. Joskus kuitenkin, jos potkuni on liian voimakas ja haluan siitä enemmän runkoa, käytän nopeaa attack-asetusta ja noin 40 ms:n release-aikaa, jolloin kompressori kytkeytyy päälle heti, kun beater iskee.

Kun olet valinnut täydelliset attack- ja release-asetukset, voit käyttää ratio- ja threshold-asetuksia haluamasi kompression määrän säätämiseen. Tässä ei ole mitään maagista lukua, mutta yleensä raskaammat musiikkityylit, kuten rock ja metalli, vaativat enemmän dynamiikan hallintaa kuin luonnolliset musiikkityylit, kuten folk ja jazz.

PRO VINKKI: Yksi parhaista tavoista valita oikea attack- ja release-aika on kääntää kynnysarvo kokonaan alaspäin niin, että saat vähintään 10 dB:n kompression. Näin on helpompi kuulla, miten attack- ja release-asetukset vaikuttavat soundiin.

4. Täydennä sitä

Vaikka jotkut vanhan koulukunnan insinöörit paheksuvat livenä soitettujen rumpujen kanssa käytettyjä näytteitä, se on osa nykyaikaista musiikkituotantoa, ja toivon, että voimme poistaa tämän leiman lopullisesti.

Oikein käytettynä potkusample tai triggeri voi olla juuri se asia, jonka rumpusi tarvitsevat herättääkseen henkiin.

Jos liipaisin potkurummun, käytän jotain Steven Slaten Trigger-pluginin kaltaista, mutta jos pinoan sen näytteen kanssa, huomaan usein muuntavani potkurummun äänen MIDI-raidaksi Pro Toolsissa ja käyttäväni sampleria, kuten Native Instruments Battery 4:ää, jossa on joukko valmiiksi ladattuja potkunäytteitä löytääkseni yhden, joka sopii parhaiten.

Tärkeintä on löytää näyte, joka täydentää alkuperäistä potkua. Sen ei pitäisi korvata sitä kokonaan.

Älä epäröi käsitellä näytettä tarvittaessa. Joskus minun on esimerkiksi poistettava joitakin keski- tai matalia taajuuksia potkunäytteestäni, jotta se sopii yhteen live-potkuni kanssa. Toisinaan minun on käytettävä transienttien muokkaajaa säätääkseni jommankumman attackia ja releasea.

Jos esimerkiksi live-potkurummussani ei ole paljon hyökkäystä, mutta siinä on upea runko, käytän transient shaperia, jolla voin poistaa live-potkun hyökkäyksen, ja käytän näytettä, jossa on voimakas hyökkäys ja nopea decay.

PRO VINKKI: Mikään sekoitus tai käsittely ei voi korvata hyvää näytteen valintaa.

5. Laita bassosi linjaan

Monesti urani aikana olen käyttänyt tuntikausia yrittäessäni saada miksauksen potkurumpua kuntoon, mutta olen sitten huomannut, että se olikin itse asiassa basso, jota minun piti korjata.

Potku ja basso ovat samalla taajuusalueella, ja kunnollisen miksauksen saaminen edellyttää usein, että ne toimivat yhdessä toistensa kanssa.

Ensinnäkin haluat varmistaa, että niiden välillä ei ole taajuuspeittoa. Vaikka pieni hankaus on ihan ok, liika taistelu voi olla ongelmallista ja saada matalat äänet kuulostamaan mutaiselta sotkulta. Varmista, että käytät potkurummussa ja bassokitarassa EQ-käyriä, jotka täydentävät toisiaan.

Oletetaan, että sinulla on bassokitara, jossa on paljon energiaa 100-200 Hz:n alueella. Jos yrittäisit tehostaa potkurumpua tällä alueella, saisit paljon vastapainoa bassosta. Harkitse sen sijaan potkurummun leikentämistä tuolla alueella, jotta bassolle saadaan tilaa, ja takaan, että kuulet matalien osien avautuvan.

Seuraavaksi on varmistettava, että dynamiikka on kohdallaan. Samoin kuin potkurummun, haluamme useimmissa miksauksissa basson tuntuvan lukitulta. Tämä tarkoittaa sen pakkaamista niin, että jokainen nuotti kuulostaa tasaisen voimakkaalta. Jos jotkin bassosävelet ovat paljon kovempia kuin toiset, on todennäköisempää, että nuo kovemmat sävelet peittävät potkurummun, kun ne tulevat paikalle.

PRO VINKKI: Yksi tapa, jolla haluan lukita potkun ja basson, on lähettää ne molemmat rinnakkaiseen kompressioväylään ja puristaa niitä voimakkaasti yhdessä. Sitten sulautan tämän väylän muuhun miksaukseen antaakseni sille lisää voimaa.

6. Tarkista Mix Bussisi

Monet insinöörit käyttävät kompressiota miksausväylissään, mikä on hyvä keino saada aikaan liimaisia miksauksia, jotka tuntuvat yhtenäisiltä. Jos miksausväylän kompressoria ei kuitenkaan käytetä oikein, se voi murskata potkurummun elämän.

Kokemattomat insinöörit tekevät usein sen virheen, että he valitsevat liian nopeat hyökkäysajat, mikä voi murskata potkun alkutransientin, puhumattakaan muista instrumenteista, joiden transientit ovat välttämättömiä kappaleen rytmin ja grooven kannalta.

Noin 30 ms:n attack-aika on hyvä lähtökohta, sillä se antaa potkurummun transientin tulla läpi ennen kuin se puristuu ja liimaa muut miksauselementit yhteen.

7. Älä käsittele liikaa yleiskustannuksia.

En voi edes alkaa kertoa, kuinka turhauttavaa on katsoa, kun insinöörit käyttävät aggressiivisia ylipäästösuodattimia yläpuolella olevilla raidoillaan päästäkseen eroon matalista taajuuksista.

Toki et halua, että overhead-äänissäsi on paljon alataajuussisältöä, vaikka jonkin verran matalia ääniä onkin ratkaisevan tärkeää kovan rumpusoundin kannalta. Itse asiassa matalat äänet voivat olla juuri se asia, jota tarvitset potkurumpuraitasi täydentämään.

Ellet miksaa huonosti äänitettyjä overheads-ääniä, joissa on paljon roskaa matalalla, lempeä upotus matalalla hyllyllä tekee yleensä tehtävänsä. Sama pätee huonemikrofoneihin.

8. Ole varovainen jälkikaiunnan kanssa

Jos miksaat kappaletta, joka vaatii paljon kaikua rummuille, kuten 80-luvun tyylistä stadionrock-kappaletta, ensimmäinen vaistosi voi olla lähettää kaikki rummut (mukaan lukien potku) isoon levy- tai hallikaikuun. Tämä lähestymistapa voi kuitenkin johtaa siihen, että potkurummusta puuttuu isku ja läsnäolo.

Kaiken kaiun, jota yleensä tarvitsen potkurummulta, saan lähettämällä yläpuolella olevat mikrofonit kaikuun.

Toisaalta, jos olen todella varma, että potkuosumani tarvitsevat hieman omaa ambianssia (mikä voi joskus olla tilanne hyvin harvoissa miksauksissa), lähetän sen kaiku-bussille, jonka edessä on EQ. EQ:ssa käytän korkeapäästöä noin 500 Hz:iin asti varmistaakseni, etten saa matalampia taajuuksia. Tämä voi antaa miksauksellesi täyteläisemmän soundin ilman, että se kuulostaa mutaiselta.

Nosta Kick Drum Mixing

Potkurumpujen miksaaminen voi tuntua vaikealta.

Kuitenkin käyttämällä EQ:ta tiettyjen taajuusspektrin osien kesyttämiseen ja vahvistamiseen, hyödyntämällä oikeita kompressoriasetuksia dynamiikan hallitsemiseksi ja miksaamalla muut instrumentit potkun tielle niin, että sillä on oma paikkansa miksauksessa, voit saada aikaan jumalallisen potkurumpuäänen helposti.

Varmista vain, että vältät liian voimakasta kompressiota ja liian matalien taajuuksien käyttöä kaikussa.

Toivottavasti näistä vinkeistä oli sinulle paljon apua! En epäile, etteikö sinusta tulisi potkurumpujen miksauksen mestari hetkessä!