Käytämme harvoin aikaa harmonioiden pohtimiseen tuottaessamme, vaikka samalla tavalla kuin me olemme olemassa vain siksi, että solumme ovat olemassa, myös musiikki, jonka me tunnemme ja rakastamme, on olemassa vain harmonioiden ansiosta. Harmonioiden ymmärtäminen voi olla erittäin hyödyllistä muusikkona, tuottajana, miksaajana tai masteroijana. Tänään tutustumme siis näiden mikroäänielementtien ominaisuuksiin ja siihen, miten voit käyttää tätä tietoa parempana musiikin luojana.

Harmonisten taajuuksien perusteet

Harmoniset aallot ovat ääniaaltoja, joiden taajuudet ovat signaalin perustaajuuden kokonaislukukertoja. Voit ajatella niitä myös tällaisen signaalin taajuussuhteena.

Jotta ymmärtäisimme, miten tämä toimii, tarkastellaan perus-siniaaltoa.

Siniaalto on kaikkein perustavanlaatuisin ääniaalto, sillä siinä on äänienergiaa vain yhdellä taajuudella. Jos esimerkiksi soittaisimme siniaaltoa taajuudella C3 ja katsoisit nuotin taajuusanalysaattorilla, näkisit vain C3:een keskittyneen liikkeen.

Jos kuitenkin ottaisimme saman C3:n perustaajuuden ja käyttäisimme sen sijaan neliöaaltoa, näkisimme myös perustaajuuden yläpuolella olevan taajuussisällön. Yläpuolella olevia taajuuksia, jotka muuttuisivat pehmeämmiksi ja pehmeämmiksi mitä korkeammalle ne nousisivat, kutsuttaisiin harmonisiksi taajuuksiksi.

Nämä asiat saavat neliöaallon kuulostamaan neliöaallolta. Neliöaaltojen lisäksi kaikissa tunnetuissa äänissä (siniaaltoja lukuun ottamatta) on jossain määrin harmonisia taajuuksia, vaikka jotkin niistä ovatkin paljon monimutkaisempia kuin toiset.

Tärkeää on tietää, miten nämä harmoniset taajuudet on järjestetty suhteessa perustaajuuteen.

Harmoninen taajuusjärjestely

Oletetaan, että meillä on perusneliöaalto A4:llä, joka on 440 Hz.

Sen yläpuolella olevan harmonisen sarjan toinen harmoninen olisi oktaavin verran ylempänä A5:ssä eli 880 Hz: ssä. Kolmas harmoninen olisi kolme kertaa perustaajuus, joka olisi E6 eli 1320 Hz, ja neljäs harmoninen olisi neljä kertaa perustaajuus A6 eli 1760 Hz.

Tämä jatkui ja jatkui ja jatkui, kunnes taajuudet eivät enää kuuluneet meille.

Jokainen soitin tuottaa näitä harmonisia ääniä, ja usein muusikot puhuvat niistä yläsävelinä, mikä on harmonisten taajuuksien vaihtokelpoinen termi.

Sanotaan esimerkiksi, että meillä on akustinen kitaristi, joka soittaa matalaa E-jousta. Sen lisäksi, että kuulisimme tuon värähtelevän jousen matalimmalla taajuudella tai peruskorkeudella, kuulisimme myös sen yläpuolella olevat harmonisten yläsävelten murto-osat, jotka muuttuisivat pehmeämmiksi ja pehmeämmiksi, mitä korkeammalle ne nousisivat.

Parittomat vs. parilliset harmoniset

Harmonisessa sarjassa on harmonisia yliaaltoja, jotka luokitellaan joko parittomiksi tai parillisiksi.

Parittomat harmoniat ovat perustaajuuden parittomia kertalukuja (3, 5, 7, 9 jne.). Ne kuulostavat yleensä kirkkaammilta ja jännittyneemmiltä kuin lämpimämmät ja tasaisemmat parilliset harmoniat, jotka ovat perustaajuuden parillisia kertalukuja (2,4, 6, 8 jne.).

Kuten tulemme pian näkemään, eri soittimilla on erilaiset harmoniset profiilit, jotka antavat niille ainutlaatuiset äänelliset ominaisuudet.

Luonnolliset vs. keinotekoiset harmoniat

Luonnossa on olemassa peruslukujen kokonaislukukertoja, joista juuri edellä puhuimme. Itse asiassa se on luonnollinen matemaattinen yhtälö, joka kuuluu seuraavasti: f(n) = n x f, jossa "f" on perustaajuus ja "n" on harmoniset taajuudet.

Puhuimme siitä, miten ne toimivat, kun kitaran jousia nyplätään, mutta entä muut luonnolliset soittimet?

Sama pätee myös näppäimistöihin. Kun esimerkiksi pianisti soittaa perustaajuutta, soittimen jouset ja resonanssi tuottavat sympaattisia värähtelyjä, jotka synnyttävät harmonisia värähtelyjä. Trompetinsoittaja puolestaan käyttää embouchuria hallitsemaan perustaajuuden yläpuolella olevia harmonisia sarjoja.

Se, miten nämä harmoniset taajuudet on järjestetty, voi vaikuttaa merkittävästi soittimen yleiseen sointiväriin. Ne ovat yksi syy siihen, miksi trumpetti kuulostaa niin erilaiselta kuin tuuba tai miksi matala miesääni kuulostaa niin erilaiselta kuin korkea naisääni.

Voimme kuitenkin tuottaa harmonisia yliaaltoja myös elektronisesti tai keinotekoisesti manipuloimalla aaltomuotoja.

Useimmissa syntetisaattoreissa on aaltomuodon generaattorit, joiden avulla voit säätää siniaallon yläpuolella olevien harmonisten yliaaltojen määrää ja tyyppiä. Tässä on muutamia tärkeimpiä aaltomuotoja, joita löydät lähes kaikista syntetisaattoreista:

• Siniaalto - Kuten aiemmin sanottiin, siniaallot tuottavat puhtaimman ja selkeimmän äänen, koska niiden yläpuolella ei ole harmonisia yliaaltoja. Ihmiset yhdistävät siniaallon useimmiten puhtaaseen ääneen. Tätä ääntä ei ole luonnossa olemassa.
• Neliöaalto - Neliöaallot, jotka tunnetaan kirkkaista, harmonisesti rikkaista sävyistään, koostuvat perustaajuudesta ja parittomista harmonisista. Nämä aallot ovat hyvin suosittuja elektronisessa musiikissa. Stranger Thingsin intro-teeman alussa olevat arpeggioivat syntetisaattorit ovat hyvä esimerkki neliöaalloista.
• Sahalaita-aalto - Sahalaita-aallot tarjoavat vielä enemmän harmonista rikkautta kuin neliöaaltojensa vastineet, sillä ne käyttävät parittomia ja parillisia harmonioita. Niillä on kirkas ja pörisevä sointiväri, mikä tekee niistä erinomaisia lyijyihin. Deadmau5:n "Strobe" -kappaleen lead on loistava esimerkki sahalaita-aallosta EDM:ssä.
• Kolmioaalto - Kolmioaallot ovat hieman pehmeämpiä kuin neliö- ja sahalaita-aallot, ja vaikka niissä käytetään vain parittomia harmonisia aaltoja, ne kuulostavat erilaisilta niiden ainutlaatuisen amplitudijakauman vuoksi. Olen suuri kolmioaaltojen ystävä chillwave-musiikissa, sillä niissä on pehmeä, nostalginen soundi. Katso syntetisaattorit Washed Outin kappaleessa "Feel It All Around".

Miksi käytämme harmonioita musiikin tuotannossa, miksauksessa ja masteroinnissa?

Ilman harmonioita musiikistamme puuttuisi soinnillinen monimutkaisuus. Tästä syystä tuottajat ja ääniteknikot käyttävät usein harmonisia sävyjä lisätäkseen musiikkiinsa syvyyttä. Niiden avulla voimme paitsi erottaa instrumentit toisistaan miksauksissa myös saada aikaan ilmaisuvoimaisempaa äänienergiaa ja kolmiulotteisen kuuntelukokemuksen.

Ilman valoa ei ole pimeyttä.

Voimme käyttää samaa ajatusta musiikissa luodaksemme kontrastia. Voidaan esimerkiksi käyttää soitinta, jossa on kirkkaammat ja jännittyneemmät harmoniat, luodakseen kontrastia soittimelle, jossa on lämpimämmät ja tummemmat harmoniat. Kysymys on kuitenkin siitä , miten voimme soveltaa tietämystämme harmoniasta käytäntöön?

Harmonisen sarjan käyttäminen musiikin tekemiseen mielenkiintoisemmaksi

Jos olet viettänyt kohtuullisen paljon aikaa lukemalla miksaamisesta ja musiikin tuottamisesta verkossa, olet todennäköisesti kuullut kyllästymisestä.

Saturaatio on lähinnä hallittua harmonista säröä. Tuottajat ja insinöörit käyttävät usein työkaluja, kuten nauhakoneita, putkivahvistimia tai säröliitännäisiä lisätäkseen kappaleisiinsa lisää harmonista luonnetta.

Sanotaan esimerkiksi, että minulla oli puhdas DI-bassokitara, vaikka se kuulosti hieman elottomalta ja tylsältä rock-kappaleen yhteydessä. Voisin ehkä ajaa sen säröpluginin läpi auttaakseni sitä erottumaan miksauksessa kovien rumpujen ja vääristyneiden kitaroiden seinän keskellä.

Useimmissa tapauksissa teen tämän rinnakkain tekemällä kopion bassokitarasta, korkeapäästämällä kopion noin 150-200 Hz:n taajuudelle, jotta matalat äänet pysyisivät puhtaina, vääristämällä kopiota saturaatiolisäyksellä ja sekoittamalla sen alkuperäiseen bassosoundiin.

Sama koskee myös 808:aa. Jos se kuulosti hieman vaisulta miksauksessa, käyttäisin saturaatio-lisäosaa lisätäkseni monimutkaisuutta korkeampiin harmonioihin, mikä auttaisi 808:n kokonaisuutta erottumaan.

Tämä on erilainen prosessi kuin EQ, jonka avulla voit vain leikata ja vahvistaa jo olemassa olevia harmonisia sävyjä sen sijaan, että loisit kokonaan uusia harmonisia sävyjä. Katsotaanpa joitakin suosituimpia työkaluja, joita käytämme harmonisten äänien manipulointiin miksauksissamme.

Suosittuja työkaluja harmonisten yliaaltojen manipulointiin

EQ

EQ on yksi perustavanlaatuisimmista miksaustyökaluistasi, sillä sen avulla voit manipuloida äänisignaalin tai äänisignaaliryhmän taajuustasapainoa. EQ:n avulla voit saada esimerkiksi laulun kuulostamaan tummemmalta, kirkkaammalta, lämpimämmältä tai läsnäolevammalta vahvistamalla tai vaimentamalla tiettyjä taajuuskaistoja taajuusspektrissä ja muuttamalla näin nykyisten harmonisten yliaaltojen amplitudia.

Pop-musiikissa voit ehkä vahvistaa lauluäänen korkeampia harmonisia sävyjä korkealla hyllyllä ja vaimentaa matalampia harmonisia sävyjä matalalla leikkauksella.

Kuten aiemmin mainitsin, harmoniat antavat tekemällemme musiikille syvyyttä. Kun kuitenkin liian monta harmonista taajuuskaistaa samassa taajuusspektrin osassa on päällekkäin miksauksen eri instrumenteista, menetämme selkeyttä. EQ on yksi parhaista keinoista tasapainottaa useiden signaalien välisiä taajuussuhteita ja tehdä miksauksistamme selkeämpiä.

Puristus

Emme useinkaan ajattele kompressoreita harmonisina työkaluina, sillä ne ovat olemassa ensisijaisesti dynaamisen alueen hallintaa varten. Kompressoinnilla voi kuitenkin olla valtava vaikutus signaalin perustaajuuteen ja sen harmonisiin yliaaltoihin.

Jos esimerkiksi käytät kompressiota pitkäkestoiseen bassokitarasignaaliin, saat tehokkaasti esiin hiljaisemmat harmoniat pehmeämmissä kohdissa, joissa ne muuten olisivat hajoamassa.

Saturaatio

Kylläisyys on ylivoimaisesti yleisin tapa, jolla insinöörit manipuloivat miksauksen harmonista sisältöä, sillä kylläisyyttä voidaan käyttää lisäämään harmonisia sävyjä signaaliin.

Voit esimerkiksi käyttää teippikylläisyyspluginia lisäämään väriä ja lämpöä audiosignaaliin ja antamaan sille harmonisesti rikkaita yläsäveliä, jotka usein liitetään analogiseen äänentoistoon. Toisaalta voisit ajaa kitaran fuzz-pedaalin läpi, joka toisi parittomia ja parillisia harmonisia sävyjä ja aaltomuodon leikkurin, joka antaisi sille kirkkaamman ja leikkaavamman äänen.

5 tapaa käyttää harmonioita miksauksissasi

Otetaanpa nyt huomioon se, mitä tiedämme harmonisista äänistä, ja tarkastellaan joitakin tapoja, joilla voit hyödyntää niiden voimaa miksauksissasi.

1. Analogisen lämmön lisääminen digitaalisiin miksauksiin

Tämä ensimmäinen esimerkki on melko yleinen, vaikka se voi olla erittäin hyödyllinen, kun kyseessä on steriililtä kuulostava miksaus, joka kaipaa hieman enemmän luonnetta.

Aina kun ajattelen sanoja 'lämpö' ja 'harmoninen vääristymä', ajattelen teippi- tai putkikylläisyyttä.

Suosittelen lämpimästi hankkimaan käsiisi joitakin kunnollisia nauha- tai putkikylläisyysplugineja, joilla voit lisätä hienovaraista harmonista vääristymää miksauksiisi ja antaa niille analogisemman äänen. Nauhakyllästys on hieman hienovaraisempi kuin putkikyllästys, ja se sopii täydellisesti lämpimyyden lisäämiseen yksittäisiin raitoihin, kuten lauluihin tai syntetisaattoreihin, tai raitojen ryhmiin, kuten rumpuihin tai täydellisiin miksauksiin, liimaamiseen.

Putkikylläisyyttä käytetään tyypillisesti, jos haluat kovemman kylläisyysäänen, joka sopii täydellisesti kitaroille tai laululle, koska se voi lisätä keskialueiden "paksuutta".

Suosikkini teippikylläisyysplugineista:

• Aallot J37
• Slate Virtual Tape Machine
• UAD Ampex ATR-102

Suosikkini putkikylläisyysliitännäiset:

• PSP VintageWarmer 2
• UAD Thermionic Culture Vulture
• Softube Tube-Tech CL 1B

2. Tee lauluäänistä enemmän läsnäolevia

Oikeanlaisella kylläisyystyylillä voit auttaa lauluja erottumaan miksauksessa.

Vaikka voisit toki ajaa lauluäänen perus-säröliitännäisen, kuten SansAmp PSA-1:n Pro Toolsissa, läpi ja lopettaa sen, useimmiten haluat saada harmonisen särön äänen ilman, että se on säröinen. Tällöin vääristyneen laulun äänen sekoittaminen rinnakkain puhtaan laulun kanssa voi olla hyödyllistä.

Yksi suosikki plugineistani tähän on Soundtoys Decapitator. Käytän sitä usein valitsemaan suhteellisen raskasta vääristymää lauluraidalleni käyttämällä suurta Drive-nuppia, käyttämään sävynuppia, suodattimia ja kylläisyystyylejä pohjassa säätääkseni kylläisyyden yleistä sävyä, ja sitten valitsemaan sen takaisin käyttämällä mix-nuppia, kunnes minulla on täydellinen tasapaino selkeyden ja kylläisyyden välillä lauluraidassani.

Toisaalta, jos haluat erittäin kirkkaan laulun, käytä saturaatiolisäosaa, joka keskittyy korkeampiin harmonioihin sen sijaan, että tehostaisit EQ:n korkeaa hyllyä.

Yksi suosikkini on Wavesin Aphex Vintage Exciter.

PRO VINKKI: Suosittelen de-esserin lisäämistä ennen tämän kaltaisen kylläisyyslisäosan käyttöä, jotta kylläisyyslisäosa voi antaa sinulle tasapainoisen, läsnäolevan sävyn korostamatta sisinää.

3. Siirtyvän materiaalin hallinta

Silloin tällöin huomaan työskenteleväni sellaisten audiosignaalien kanssa, joissa on liikaa transienttiyksityiskohtia. Rummut ovat usein pääsyyllisiä, mutta kyse voi olla mistä tahansa akustisesta kitarasta, joka kuulostaa liian jäntevältä, tai pianosta, jonka etupäässä on liikaa hyökkäystä.

Vaikka transienttimateriaalia voi yleensä himmentää kompressiolla tai transienttien muotoilulla, kylläisyys voi tarjota hienon tasapainon transienttien säilyttämisen ja pehmentämisen välillä, mikä voi olla erittäin miellyttävää miksauksessa.

Sanotaan, että sinulla on snare-rumpu, joka kuulostaa miksauksessasi aivan liian voimakkaalta. Voit käyttää signaaliin hienovaraista kyllästystä (teippikyllästys on usein käyttämäni vaihtoehto tässä tapauksessa) ja nostaa snaren tasoa pluginiin, jotta transienttinen materiaali pehmenisi.

Syy tähän on se, että kylläisyys aiheuttaa ainutlaatuisen puristustyypin. Siihen liittyy usein eräänlainen pehmeä leikkaus, jossa saturaattoriin menevää audiosignaalia rajoitetaan kevyesti, jolloin signaalin aaltomuodon huiput leikataan pois ja saadaan aikaan puristuksen kaltaiset ominaisuudet.

4. Poista kovuus

Kylläisyys on yksi parhaista keinoista poistaa signaalin karheutta vaarantamatta sen yleistä läsnäoloa.

Sanotaan esimerkiksi, että äänitit rummut huonosti käsitellyssä huoneessa tai halvoilla mikkien yläpuolella olevilla mikrofoneilla. Kummassakin tapauksessa symbaalit saattavat kuulostaa todella karheilta. Pienikin määrä saturaatiota voi auttaa poistamaan symbaaleista karheuden, sillä se poistaa yläpäätä ja säilyttää samalla raikkaan kirkkauden.

Sama pätee lauluihin, snareihin, sähkökitaroihin tai mihin tahansa muuhun elementtiin miksauksessasi, joka ei kuulosta miellyttävältä korvaan.

5. Liimaa sekoitus yhteen

Lopuksi voit käyttää harmonisia ääniä koko miksauksen liimaamiseen yhteen ja saada sen kuulostamaan yhtenäisemmältä. Usein tämä on hyvin hienovarainen lähestymistapa, sillä et halua lisätä vääristymiä tai viedä miksauksestasi voimaa tylsistämällä transientteja liian voimakkaasti.

Käytän usein teippikylläisyyttä miksausväylällä, ja säädän sitä hieman, jotta miksauksen yleinen karheus saadaan tasoitettua ja miksaukseen saadaan luonnollinen, musiikillinen väritys. Pienellä määrällä voi päästä pitkälle. Suosittelen käyttämään nauhakylläisyyttä miksausväylään ja kuuntelemaan, miten kappaleesi reagoi kappaleen kovimmassa kohdassa, jotta voit varmistaa, ettet aiheuta vääristymiä.

Luonnon hyödyntäminen

Luonnossa on ollut harmonisia ilmiöitä jo kauan ennen kuin kehitimme välineitä ja teknologiaa niiden hallitsemiseksi ja manipuloimiseksi. Ne ovat yksi syy siihen, miksi musiikki resonoi niin sisäisesti ihmisten kanssa.

Vaikka ne ovat universaaleja, tavat, joilla käytämme harmoniaa musiikissa, ovat tietysti muuttuneet melkoisesti ajan kuluessa ja eri kulttuureissa, ja se on yksi syy siihen, että musiikillinen monimuotoisuus on niin uskomatonta.

Toivon, että tämä artikkeli on selventänyt harmonioita ainakin hieman, sillä niiden käyttäminen musiikissasi voi olla erittäin palkitsevaa, varsinkin kun otat huomioon, että käytät työkalua, joka on ollut olemassa aikojen alusta asti.