Backbeat on musiikin rytmiääni, joka painottaa tahdin toista ja neljättä iskua. Vaikka tämä määritelmä antaa meille varmasti perustavanlaatuisen käsityksen, backbeatteja on kaiken muotoisia ja kokoisia, ja niitä voi kuulla melkein kaikissa genreissä kantrista rockiin ja diskoon, hiphopiin ja paljon muuta.

Backbeat on monella tapaa nykyaikaisen musiikin keskeinen voima.

Toivomme, että tämän artikkelin avulla ymmärrät, miten backbeatit toimivat, mistä niitä löytyy ja miksi ne toimivat porttina monimutkaisemmille kuvioille.

Sukella mukaan, kun analysoimme maailman tunnetuinta biittiä - backbeatia.

Mitä ovat backbeatsit?

Backbeatit soitetaan usein 4/4-taajuudella, jossa painotetaan tahdin toista ja neljättä lyöntiä. Useimmiten nämä tahdit soitetaan pikkurummulla, taputuksella tai muulla sellaisella välineellä, jolla voidaan simuloida tätä raskasta painotusta.

Backbeat luo sykkeen, jonka päällä muu bändi voi soittaa. Näiden vauhdikkaiden ja voimakkaiden tahtien ansiosta tunnemme luonnollisesti ykkösen ja kolmosen, kun kuuntelemme populaarimusiikkia.

Jos asiaa tarkastellaan bändin näkökulmasta, rumpalin tehtävänä on huolehtia tasaisesta taustatahdista. Tämä tarkoittaa, että rumpalin on kuunneltava tarkkaan muun bändin rytmiä, jotta hän voi soittaa "taskussa".

Populaarimusiikissa mikään ei vedä vertoja tiukalle rytmiryhmälle. Kun rumpu ja basso ovat valmiina, se voi luoda vahvan perustan muulle sovitukselle.

Jos soitat rumpuja, on erittäin tärkeää käyttää aikaa vahvan backbeat-tuntuman kehittämiseen, jotta voit soittaa bändin tahdissa.

Paluu ajassa taaksepäin

Rumpalit oppivat usein rytmejä notaation avulla, ja näin me jaamme tämän sinulle.

Nuotinnuksen kannalta backbeat on melko yksinkertainen.

Tältä näyttää nuotinnettu backbeat:

Jos työskentelet MIDI:n parissa, saatat tunnistaa alla olevan kaltaisen Abletonilla luodun back beatin:

Backbeatin soittamisen opettelu on aivan eri asia. Maailman parhaat rumpalit viettävät useita vuosia viimeistellen backbeattejaan, harjoittelevat loputtomasti metronomin tahtiin ja opiskelevat suosikkisoittajiensa vivahteita.

Luotamme Lutz Academyn väkeen siinä, miten backbeatteja soitetaan:

Jos haluat opiskella perustavanlaatuisia backbeatteja, suosittelemme kuuntelemaan funk-musiikkia. Funk-musiikissa on kyse taskuista, ja monet funk-rumpalit pitävät rytmisen perustan yllä tulemalla alas kakkosella ja nelosella.

Erinomainen esimerkki on Steven Wonderin "Superstition":

Kuuntele, miten hän ei koskaan kadota aksentoituja backbeatteja koko kappaleen ajan, edes täytteiden aikana. Kuvio on tiukka, ja hi-hatissa on hieman swingiä, mikä antaa backbeatille funky grooven.

4/4:n ulkopuolelle astuminen

Kuten tiedämme, 4/4:n ulkopuolella on paljon musiikkia.

6/8 on hyvin suosittu tahtilaji rock- ja gospelmusiikissa. Mutta mihin 6/8-taajuus osuu, jos käytämme tätä tahtilajia?

Vastaus on neljäs luku. Tässä kuulet todennäköisesti snaren.

Tällainen backbeat-tyyppi näyttää seuraavalta nuottikirjoituksessa:

Miksi se laskeutuu nelilukuun, vaatii rytmin ja musiikin teorian syvällisempää ymmärtämistä, vaikka periaatteessa yksittäisessä musiikkitahdissa on kahdenlaisia lyöntejä - vahvoja ja heikkoja lyöntejä.

Käytämme klassisen musiikin teoriassa vahvoja ja heikkoja lyöntejä kolmois- ja kaksoisaikojen esittelyyn.

Kolminkertaisessa tah dissa on kolmen nuotin ryhmittymiä (vahva-heikko - heikko), kun taas kaksoisaikaisessa tahdissa on kahden nuotin ryhmittymiä (vahva-heikko).

Klassinen esimerkki kaksoismetrin tahtilajeista on 4/4, joka jakautuu kahteen kaksoismetriryhmään. Tuloksena on kuvio, joka kuuluu seuraavasti: vahva-heikko-vahva-vahva-heikko.

Toisaalta, kun olemme 6/8:ssa, olemme niin sanotussa kolmois- tai kaksoismittarissa. Sellaisenaan kuulemme kuvion, joka menee vahvasti - heikosti - heikosti - vahvasti - heikosti - heikosti - heikosti.

Miksi Backbeat tuntuu niin luonnolliselta?

Jos teoriapuheet tuntuvat ylivoimaisilta, älä huoli.

Itse asiassa kyse ei ole vain teoriasta, jonka olemme nostaneet tyhjästä. Maininta vahvoista ja heikoista lyönneistä juontaa juurensa klassisen musiikin teorian alkuaikoihin.

Ennen vanhaan klassiset muusikot kutsuivat sitä, mitä me nyt kutsumme backbeatiksi, "heikoksi iskuksi", mikä on varsin omituista, kun otetaan huomioon, miten vahvana me sitä pidämme.

Syynä oli se, että se rikkoi kaikkia länsimaisen musiikinteorian sääntöjä, kuten se tunnettiin, ja lisäsi epätavallisen paljon tukea sovituksen rytmiin ja korosti suuresti rumpuja.

Jos kuuntelet klassista musiikkia, et kuule samanlaista rytmiä kuin nykyaikaisessa musiikissa. Siellä ei ollut kakkos- ja nelosrumpuja, jotka iskivät kakkos- ja nelosrumpuja.

Tämä johtui siitä, että ajatus "backbeatista" syntyi vasta jazzin ja bluesin syntyessä Yhdysvalloissa. Nämä tyylilajit rikkoivat kaikki sitä edeltäneen klassisen musiikin niin sanotut "säännöt".

Eurooppalaisessa musiikissa oli usein voimakkaita lyöntejä 1 ja 3. Voit kuulla näiden tahtien korostuvan Beethovenin ja Bachin musiikissa, erityisesti sotilasmarssilauluissa.

Monet musiikkihistorioitsijat sanovat, että 2:n ja 4:n runsas käyttö oli parodia sotilasmarsseista, joita afroamerikkalaiset muusikot käyttivät kuultuaan konfederaation ja unionin yhtyeiden soittavan marssimusiikkia sisällissodan aikakaudella.

Tiedämme nyt backbeatista, että siinä on groove. Se tuntuu luonnolliselta ja saa meidät heiluttamaan päätämme. Se tuntuu välittömästi tunnistettavalta, mutta sitä voidaan manipuloida monin tavoin, jotta saadaan aikaan kaikenlaisia erilaisia tuntemuksia.

Ajattele, että backbeat toimii yhteisenä lankana eri genrejen, kuten rockin, popin, jazzin, EDM:n, hiphopin ja countryn välillä. Kaikki nämä genret käyttävät backbeatia tavalla tai toisella.

Sliding Off the Backbeat

Backbeat ei ole mikään jäykkä väline, josta rumpalit eivät voi irrottautua. Itse asiassa sen perustavanlaatuinen luonne tekee siitä erinomaisen työkalun grooven ja fiiliksen kokeilemiseen.

Rumpalit ja tuottajat keksivät miljoonia tapoja olla luovia, kun he käyttävät backbeat-rytmejä, jättävät tiettyjä rytmejä pois, lisäävät niiden ympärille haamunuotteja tai muuttavat ajoitusta.

Neo soul -fanit tuntevat sen sanoinkuvaamattoman nautinnon, jonka tarjoaa rumpu, joka on hieman myöhässä tahdissa.

Yksi nykyaikaisista suosikkiesimerkeistäni tästä on Hiatus Kaiyoten "Fingerprints".

Kuuntele, miten rumpali vetää jokaista snarea taaksepäin luodakseen svengiä ja vetoa.

Parhaat esimerkit Backbeatsista

"The Fat Man" - Fats Domino

Kuten sanottu, backbeat on peräisin jo bluesin ja jazzin alkuaikoina Pohjois-Amerikassa. Kukaan ei tietenkään nimenomaisesti "keksinyt" backbeatia. Jos palataan joihinkin afrikkalais-amerikkalaisen ja länsiafrikkalaisen musiikin varhaisimpiin versioihin, voit varmasti kuulla näiden rytmien painottamisen tamburiinin, shakerin, taputusten ja muiden instrumenttien kaltaisten soittimien avulla.

Kun varhaisen R&B:n aikainen musiikki kuitenkin alkoi toistua ja ilmaista liikaa backbeatia, sitä alettiin käyttää yhä useammin. Esimerkkejä tästä soundista löytyy Fats Dominon varhaisesta musiikista, kuten yllä olevassa kappaleessa.

"My Favourite Game" - The Cardigans

Hieno esimerkki modernin rockin standardista backbeatista on Cardigansin kappaleessa "My Favourite Game". Siinä kuulet hi-hat-grooven, joka soittaa suoria kahdeksasosanuotteja. Kertosäkeen aikana hi-hat soi yksinään, jolloin voit kuulla, miten tämä pieni elementti muuttaa koko kappaleen groovea.

Jotta kappaleesta tulisi dynaamisempi, rumpali palaa kertosäkeen aikana takaisin rytmiin, vaikkakin vasta puoliajalla. Siistiä on, että voit silti tuntea backbeat-rytmin soivan.

"Fix Up Look Sharp" - Dizzee Rascal

Tämä kappale on niin mielenkiintoinen, koska siinä ei ole hi-hatia. Kuulet vain basson ja pikkurummun, ja bassorummussa on muutama ylimääräinen aksentti.

Hyökkäyksen ääni on hyvin näkyvä, vaikka se ei kuulosta rock-kappaleelta. Sen sijaan saat syntetisoidun tunnelman ja tyylin, joka pitää huomion ja säilyttää vahvan läsnäolon samalla, kun muu kappale pääsee kehittymään sen ympärillä.

Lopulliset ajatukset

Hyvän backbeatin tekemiseen liittyy monia vivahteita.

Kyse ei ole pelkästään käytetyistä soittimista tai musiikkityylistä vaan siitä, miten biittiä sovelletaan kappaleen kontekstissa.

Ilman backbeatia populaarimusiikki ei olisi sellaista kuin tunnemme sen nykyään. Backbeat toimii monien musiikkikappaleiden olennaisena kerroksena, joka lisää yksinkertaisuutta monimutkaisuuteen.

Pohdin usein, onko backbeat viimeinen jäänne rytmisestä löydöstä populaarimusiikin äänimaailmassa. Se tuntuu olevan niin syvälle kulttuurissamme ja musiikissamme, että on vaikea kuvitella, ettei se olisi jatkossakin normi.

Jotkut suositut muusikot ovat jo irrottautumassa siitä. Kuuntele Ed Sheeranin "Shape of You" -kappaleen soca-tyylistä biittiä tai Frank Oceanin "Chanel" -kappaleen arabialaista saidi-rytmiä, niin kuulet, mitä tarkoitan.

Mietin usein tulevaisuuden rytmejä ja sitä, siirtyvätkö ne koskaan pois sinnikkäästä backbeatista. Luoko se meille tuottajina ja lauluntekijöinä uusia mahdollisuuksia vai eksymmekö ambient-tyhjiöön ilman rytmistä tukipistettä, johon nojata? Minkä tahdissa haluamme tanssittaa päätämme 100 vuoden päästä?

Vaikka varmuutta ei voi olla, on selvää, että backbeat on tullut jäädäkseen lähitulevaisuudessa. Kokeile sitä ja löydä erilaisia tapoja soveltaa sitä musiikissasi!