No, soita musiikillinen idea tai yksinkertainen musiikillinen fraasi, niin olet jo oikeilla jäljillä. Riffi on olennainen osa mitä tahansa kappaletta. Mutta niin ovat myös muut kategoriat: metriikka, rytmi, sointukulku...

Riffi koostuu toistuvista nuotteista, mutta toistuvat nuotit eivät automaattisesti muodosta riffiä! Tästä seuraa siis kysymys:

Mikä on Riff?

Kirjoitin blogikirjoituksessa otsikolla 15 kaikkien aikojen hienointa kitarariffiä, että kitarariffi on "tarttuva kitaramotiivi tai fraasi, joka toistuu useita kertoja".

Soita tarttuva fraasi ja sinulla on hyvä riffipohja. Toista sitä ja ota mahdollisesti käyttöön joitakin variaatioita. Toistuva fraasi määrittelee sitten riffin.

Kun soitat musiikkia missä tahansa genressä, on väistämätöntä, että soitat myös riffejä. Kun etenemme eteenpäin, huomioidaan esimerkkejä ikonisista musiikillisista ratkaisuista tässä suhteessa.

Totean tässä vain ohimennen, että musiikin ääni on pohjimmiltaan - rikastettu riffisoundi. Ja useimmiten: hyvä biisi on myös "riffibiisi".

Riffit klassisessa musiikissa

Termiä "riffi" ei klassisessa musiikin teoriassa sellaisenaan ole olemassa. Musiikillisen sävellyksen määrittelevät lähinnä sen muoto ja harmoninen eteneminen.

Joten - teknisesti - "klassisen musiikin riffejä" ei ole olemassa. Teknisesti. Verrattuna populaarimusiikkiin klassinen on huomattavasti tiukempaa. Tämä ei silti tarkoita, että ne olisivat täysin irrallisia.

Hyvä musiikki perustuu (kuten professorini sanoisi) "temaattiseen taloudellisuuteen". Kaikki koskaan soitettu hyvä musiikki perustuu siis teeman ja sen muunnelmien esittelyyn. Tämä puolestaan tarkoittaa eräänlaisten toistojen esittämistä.

Yllätys!

Tässäpä juonenkäänne: suurin osa klassisesta musiikista perustuu toistuvaan riffiin! Itse riffi on vaihteleva, mutta se on kuitenkin toistuva riffi. Musiikilliset riffit ovat tavallaan peräisin klassisesta musiikista!

Otetaan mikä tahansa useista osista koostuva laaja kokonaisuus. Jokainen näistä osista perustuu useisiin riffeihin. Toisinaan jopa yhteen ainoaan riffiin, joka puolestaan koostuu hyvin harvoista nuotteista.

Entä sooloäänitteille sävelletty ohjelmisto? Esimerkiksi Bachin "Well Tempered Clavier" -kokoelmat. Mihin Preludit perustuvat - ja erityisesti fuugat?! Eikö mikä tahansa fuuga ole vain melodinen riffi, joka soitetaan alussa ja jota toistetaan useissa kohdissa koko ajan?

Yhteenvetona voidaan todeta, että klassisessa musiikin teoriassa analysoidaan laajasti muotoa. Jos sitä tarkastellaan yksityiskohtaisesti, voidaan monissa yhteyksissä vetää yhtäläisyyksiä populaarimusiikin kanssa. Se, mitä popmusiikissa kutsutaan kertosäkeistöksi, löytyy samalla tavalla esimerkiksi klassisesta rondomuodosta.

Blues

No, kertosäe ei kuulu blues-kappaleeseen (ainakaan perinteisesti). Tai voisi sanoa: se on kauttaaltaan kertosäe, eikä siinä siis ole säkeistöä :).

Tavallinen blues-kappale on periaatteessa kolmen soinnun kappale. Historiallisessa kontekstissa tarkasteltuna se koostuu tyypillisesti toistuvasta 8- tai 12-tahtisesta muodosta.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että kappaleet olisivat yksinkertaisia, tylsiä tai liian toistuvia. Itse asiassa, kuten me kaikki tiedämme, ne ovat täynnä energiaa, aina eteenpäin meneviä.

Kitara

Kitaralla oli korvaamaton rooli genren kehityksessä. Riffi on tässä melkein määritelmän mukaan myös kitarariffi. Kitarariffit muodostavat riffipohjan ytimen, koska instrumentti on suoraan yhteydessä sen juuriin.

Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että suosittu kitaramusiikki on jollakin tavalla väistämättä saanut vaikutteita siitä, ja niin ovat myös kitarariffit. Soita monia eri genrejä edustavia kappaleita, ja törmäät kaikkialla blues-vaikutteisiin.

Jazz Riffit?

Hyvä esimerkki vaihtoehtoisesta lähestymistavasta riffeihin yleensä löytyy jazzista.

Mikä sitten on riffi jazzissa?

Aikoinaan jazz perustui populaarimusiikkiin. Kappaleen mieleenpainuva melodia tai melodinen riffi riitti siihen, että se kuului bändin ohjelmistoon.

"Riffi" ei kuitenkaan ole sama kuin muissa genreissä, kuten edellä linkitetyssä blogiartikkelissa todetaan. Siinä kirjoitin, että "...jazzmies, joka puhuu "parhaista kitarariffeistä", saattaa itse asiassa viitata rytmisiin sekvensseihin...".

Sanooko teoria todella noin?

Jazz-musiikin teoriassa, kuten klassisessa musiikissa, ei puhuta riffeistä. Esimerkiksi kitaran melodianuotteja osana sooloimprovisaatiota analysoidaan kokonaisluovuuden kannalta.

Näin ollen "kitarasooloriffiä" arvioitaisiin sen musikaalisuuden ja omaperäisyyden perusteella. Toisin sanoen esimerkiksi kitarariffejä ei tässä yhteydessä luokitella niiden toistettavuuden tai "tarttuvuuden" perusteella.

Jazz-standardin melodialinjalla ja soolon aikana soitetuilla nuotteilla on eri tarkoitus. Kappaleen soittamisessa (varsinkin "standardina" pidetyn kappaleen) on kyse toistoista vain sen muodon osalta.

Siksi pidän tuosta rock n roll -musiikista!

No, Chuck Berry ainakin teki. :)

Tunnetuimmat soitetut riffit ovat osa jokaisen harrastajan rockmusiikin kirjastoa. Kyllä: rockmusiikissa on tunnetuimmat riffit. Tai yksinkertaisesti sanottuna - tunnetuimmat riffit ovat rock-riffejä; mieleenpainuvin riffi on rock-riffi!

Tämä ei tietenkään tarkoita, että jokainen tämän genren kappale olisi hyvä. Kun puhutaan rockmusiikin historiasta ja sen mieleenpainuvimmista riffeistä, totean vain, että hyvä rockbiisi perustuu määritelmällisesti hyvään riffiin.

The Guitar - Take Two!

Rock-riffi on melkein aina myös kitarariffi (vaikka eeppisiä basso- ja kosketinsoitinriffiäkin on!). Ota esimerkiksi suositummat Led Zeppelinin kappaleet, niin löydät varmasti eeppisiä basso- ja kitarariffejä.

Rockmusiikin riffi määritellään usein kyseisen alalajin mukaan.

Melodisen balladin alkusäe toimii usein ankkurina. Punkrockissa rytmi itsessään on kuitenkin se, mikä melodia on rockballadi-biisissä. Soita muutaman voimasoinnun sekvenssi, niin saat pohjan hyville punkrock-riffeille. Kuitenkin... ei pidä unohtaa, että mieleenpainuvat riffit ovat muutakin kuin pelkkiä toistuvia sointuja rytmikitaralla!

Mikä määrittelee mitä?

Itse riffi (ainakin ajoittain) määrittelee kappaleen alalajin. Otetaan esimerkiksi Ritchie Blackmore ja hänen "Smoke On The Water" -riffinsä. Se yksinään tarkoittaa "hard rockia" heti ensimmäisestä tahdista lähtien.

Joo; Deep Purplen kitarariffejä ajatellessakin tulee väistämättä mieleen "Smoke On The Waterin" kitarariffi. Kyseessä on kappale, jonka kitarariffi on yksi kaikkien aikojen suosituimmista riffeistä! Enemmänkin - "Smoke On The Waterin" riffiä pidetään usein "riffien riffinä".

Lisäksi rock-kappaleessa on usein musiikin luonteeseen liittyviä siirtymiä.

Siirtymät

Enter Sandman on heti alussa varsin melodinen kappale. Tuntuu kuin Lars ei olisi soittamassa rumpuja, vaan pelkkää symbaalia. Mutta riffi toimii pohjana, jonka pohjalta kappaleeseen lisätään myöhemmin "karheutta".

Toinen hieno esimerkki melodiseen riffiin perustuvasta siirtymisestä löytyy tietysti "Stairway to Heavenista". Tämä Led Zeppelinin riffi on täydellinen esimerkki siitä, että balladin ei tarvitse pysyä balladina koko ajan.

Kosketus

On myös henkilökohtainen kosketus. Jimmy Pagen riffit kuulostavat vähemmän rytmikkäiltä verrattuna Chuck Berryn riffeihin. Mutta voisi väittää, että ne ovat ehdottomasti melodisempia tai värikkäämpiä...

Vaikutusvalta on tietysti myös olemassa. Jotkut Dave Daviesin (The Kinks) kappaleissa soitetut bassorytmit muistuttavat "Seven Nation Armyn" bassoriffiä. Suuret riffit olivat historiallisesti peräisin tästä lähteestä (The Kinksin fanien mielipiteet vaihtelevat siitä, mikä riffi on kenen kirjoittama - mutta ei kinastella:).

Muut suositut genret

Populaarimusiikissa lauluissa on yleensä säkeistö ja kertosäe. Toisinaan mukana on myös silta ja esirehti.

Populaarikappaleet perustuvat yleensä melodisiin riffeihin. Myös kertosäkeeseen johtava säkeistön riffi esiintyy melko usein. Kun puhutaan "pre-choruksesta", ihmiset itse asiassa ajattelevat sitä usein.

Olemme nähneet, että toistuva musiikillinen fraasi määrittelee riffin. Tämä pätee erityisesti hip hop -musiikissa.

Hip Hop... Yksinkertainen paikoissa...!

Hip hopissa kuulet usein riffejä, jotka perustuvat yhteen lyhyeen musiikkilauseeseen. Itse asiassa riffit ovat tässä kaikkein yksinkertaisimpia! Ja koska huomio halutaan suunnata sanoituksiin, on luonnollista, että näin on.

Ajatellaanpa Dr. Dren "Still D.R.E." -kappaleen aloitusriffiä. Poikkeuksellisen kuuluisa riffi ja ehkä tunnetuin tässä suhteessa. Ei mitään laiskottelua, ei mitään laiskottelua tässä. Tuottamisen (hip hopin tai muun) kontekstissa Dr. Dre tietää erittäin hyvin, mitä hän tavoittelee ja mitä hän tekee!

Muu osa kentästä

Olemme maininneet hip hopin riffin yksinkertaisuuden huippuna. Tutustuimme syvällisesti rockiin, jossa riffejä on kaikissa kuviteltavissa olevissa muodoissa. Puhuimme myös klassisesta musiikista, jossa riffit ovat kaikkien variaatioiden perustana.

Muista populaarilajeista tai popmusiikista yleensä ei ole paljon muuta sanottavaa. Ainakaan mitä tulee riffeihin. Mitä tähän mennessä on sanottu, on sovellettavissa myös muuhun alaan.

...Ja vielä enemmän...

Kuuntelet väistämättä paljon kitaramusiikkia. Opettele kitarariffejä. Sisällytä mukaan sitä, mitä osaat jo aiemmin (muutama Deep Purple -riffi; jätä "Smoke On The Water" väliin, jos olet kitarakaupassa:).

Vaikka mikä tahansa Deep Purplen kappale on hyvä riffilähde, hyvän riffin soittamiseksi ei tarvitse pitäytyä dogmaattisesti siinä, mikä on jo tiedossa.

Kuuntele laulua tai vaikka vain laulun kertosäettä. Niin ikoninen kuin "Whole Lotta Love" -riffi onkin, myös muissa suosituissa genreissä on varsin eeppisiä riffikappaleita!

Soita musiikkia, kuuntele musiikkia, kuuntele riffejä, tutki! Loistavia esimerkkejä on kaikkialla, ja aikanaan sävellät oman kappaleesi!