Jos olet koskaan kuunnellut kappaletta ja ihmetellyt, miten bändi on pystynyt soittamaan saman äänen tai osan yhä uudelleen ja uudelleen, kuulet luultavasti taikuutta, jota kutsutaan looping-tekniikaksi. Olipa kyse elektronisesta musiikista, hiphopista tai popista, monet hienoimmista äänistä ja näytteistä ovat loopattuja. Seuraavassa kerrotaan, miten loopingista tuli suosittua ja miten voit itse loopata musiikkia käyttämällä looper-pedaaleja tai looper-plugineja.

Mitä on looppaus musiikissa?

Looping tarkoittaa kappaleen osan toistamista looper-laitteen, pedaalin tai lisäosan avulla. Termi "looping" on peräisin kelanauhakoneista. Ennen digitaalista äänentoistoa insinöörit nauhoittivat bändejä kelanauhalle. He tekivät silmukan nauhan osasta ja syöttivät sen nauhakoneen läpi toistuvasti toistamalla sen ja nauhoittamalla toiston.

Nykyään voit yksinkertaisesti leikata ja liittää osia digitaalisessa äänitystyöasemassasi ja äänittää niin monta otosta kuin haluat. Kun analoginen nauha oli vakiomuoto, nauhaa piti kuitenkin leikata fyysisesti partaterällä ja liittää se takaisin yhteen nauhalla, jotta voit tehdä leikkauksia. Kuten voit kuvitella, kappaleiden tekeminen vaati silloin paljon kärsivällisyyttä ja huolellisuutta.

Silmukoiden historia musiikissa ja silmukoita käyttävässä populaarimusiikissa.

Jimi Hendrix, The Beatles, Pink Floyd ja Frank Zappa olivat 1960-luvulla loopingin varhaisia pioneereja rock- ja populaarimusiikin tuotannossa. Silmukointi alkoi kuitenkin itse asiassa jo 1960-lukua aikaisemmin, kun 1940-luvulla syntyi elektroakustinen musiikkiliike. Muun muassa Pierre Schaefferin ja Halim El-Dabhin kaltaiset muusikot alkoivat tehdä musiikkia yhdistämällä akustisia instrumentteja elektronisiin ääniin. Tuloksena oli eräänlainen musiikillinen kollaasi.

Looping-taiteilijat 1940-luvulla

El-Dabh käytti itse asiassa ensimmäisenä magneettijohtoa tallentamiseen magneettinauhan sijasta. Magneettinauhaa muistuttavan konseptin mukaan magneettilanka vedetään äänityspään yli, joka luo äänisignaalin magneettikenttien avulla. El-Dabh leikkasi magneettilankaa ja myöhemmin magneettinauhaa, jotta hän saattoi liittää yhteen erilaisia musiikkikappaleita. Avantgardetaiteilija John Cage leikkasi 600 erilaista ääntä teokseensa "The Williams Mix". Sitten hän kokosi ne uudelleen uusille nauharaidoille.

Looping-taiteilijat 1960-luvulla ja sen jälkeen

Äänitystekniikan kehittyessä ja parantuessa muusikot alkoivat viedä magneettinauhamuotoa uusille alueille liittämällä pään ja hännän yhteen ja soittamalla nauhasilmukan toistuvasti ja dubbaamalla sen uudelle raidalle. Tätä sävellystapaa käyttivät paljon King Tubbyn kaltaiset dub-artistit ja myöhemmin 1970-luvulla Grandmaster Flashin kaltaiset hiphop-artistit.

Vuonna 1963 säveltäjä Terry Riley alkoi luoda "ostinato-musiikkia" eli silmukkapohjaista musiikkia. Hän rakensi laitteistosoittimen, joka silmukoi nauhaa käyttämällä kahta yhteen synkronoitua nauhakonetta. Hän kutsui sitä nimellä Time Lag Accumulator ja äänitti sillä jazz-trumpetisti Chet Bakeria sekä erilaisia urkujen ja muiden instrumenttien looppeja. Kyseessä on lähinnä esimerkki yhdestä ensimmäisistä samplauksesta, ja Time Lag Accumulator oli yksi ensimmäisistä laitteistosilmukoista.

Frank Zappa

Frank Zappa sai vaikutteita Halim El-Dabhilta ja käytti nauhasilmukoita Mothers of Invention -yhtyeensä ainutlaatuiseen soundiin. Zappan soundi oli sekoitus eri tyylilajeja, musique concreteista R&B:hen, jazziin ja varhaiseen rock n' rolliin, ja siinä yhdistettiin sähkökitaran ääniä pätkiin poliittisia kommentteja ja live-esiintymismateriaalia.

Hän käytti nauhaa paitsi äänitysmuotona ja studion käytännöllisenä välineenä myös kokonaisena instrumenttina itsessään. Hänen musiikkinsa on ollut inspiraation lähteenä monille nykypäivän artisteille Kraftwerkista Primukseen ja Bobby Sanabriaan, ja se kattaa monenlaisia genrejä ja musiikkityylejä.

The Beatles

On mahdotonta puhua nauhasilmukoiden historiasta - tai oikeastaan musiikin historiasta yleensä - mainitsematta Beatlesia. Heidän vuonna 1967 ilmestynyt albuminsa Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band käytti monia erilaisia äänitys- ja live-esitystekniikoita rakentaakseen joitakin populaarimusiikin uraauurtavimmista kappaleista.

Sitä pidetään yhtenä ensimmäisistä konseptialbumeista, ja siinä käytettiin monia toistuvia elementtejä ja kuvioita sekä erilaisia äänitehosteita, kuten kaikuja ja nauhaviivettä.

Kappaleissa kuten "Strawberry Fields Forever" yhdistettiin nauhoja eri nopeuksilla ja "Being for the Benefit of Mr. Kite!" soitti sirkustyylisiä soittimia sisältävää nauhasilmukkaa, johon sisältyi myös taaksepäin meneviä osia.

Albumin viimeinen kappale, "A Day In The Life", päättyy konsentriseen grooveen, joka pyörii loputtomiin levysoittimissa ilman automaattista neulan palautusta. Efekti on outo ja surrealistinen, mutta päättää albumin varsin ikimuistoisesti.

kraftwerk

Saksalainen Kraftwerk-yhtye, joka perustettiin vuonna 1970, käytti kotitekoisia instrumentteja, vokooderia, silmukoituja elektronisia rumpuja, joita lyötiin metallitikuilla rytmien luomiseksi, ja näytteitä kappaleissa kuten "The Robots" ja "Music Non-Stop". He ovat vaikuttaneet moniin tyylilajeihin aina syntipopista post-punkiin ja funkiin.

Teollinen musiikki: Wax Trax!

Historiallisesti loopingia on käytetty populaarimusiikissa usein hiphopin, housen ja muiden elektronisen musiikin tyylilajien lisäksi. Chicagossa toimiva levy-yhtiö Wax Trax! edisti 1980-luvun alussa monien industrial-yhtyeiden kasvua, jotka käyttivät loopingia ja samplausta Fairlight-näytteenottimen ja muiden varhaisten näytteenottolaitteiden ja -instrumenttien avulla.

Bändit kuten My Life With The Thrill Kill Kult, Ministry, Front 242 ja KMFDM käyttivät näytteitä muista instrumenteista, elokuvista ja äänitehosteista. Looppausta ja samplausta käytettiin esimerkiksi Front 242:n kappaleessa "Headhunter" ja KMFDM:n kappaleessa "Godlike".

Samaan aikaan Kanadassa Vancouverin bändi Skinny Puppy käytti kauhuelokuvanäytteitä, rumpukoneita, nauhasilmukointia, vääristynyttä laulua sekoitettuna live-esitykseen ja instrumentteihin luodakseen kappaleita kuten "Assimilate" ja "Smothered Hope".

Samankaltainen hanke syntyi nimellä Front Line Assembly. Heidän äänensä kulkee ajoittain elektronisen runkomusiikin (EBM) alueelle, jossa käytetään näytteistettyjä ja silmukoituja kitarariffejä, syntetisaattoreita, rumpukoneita ja lyömäsoittimia. Heidän kappaleensa "Resist" ja "Mindphaser" edustavat teollisen musiikin klassista soundia, jossa on loopattuja kitaroita, elokuvasampleja ja mekaaniselta kuulostavia rumpubiittejä.

Mitä hyötyä silmukoiden käytöstä on?

Kun kirjoitat kappaleita looppeja käyttäen, olipa kyse sitten rytmi- tai instrumentaaliosasta, sinun ei tarvitse soittaa koko kappaletta läpi, vaan voit käyttää vain niitä osia kappaleesta, joista pidät eniten. Tuotannon kannalta musiikin säveltäminen voi siis olla nopeampaa ja tehokkaampaa loopattujen osien avulla.

Looppauksen avulla voit myös keksiä nopeasti ideoita ja sitten kerrostaa ne joko MIDI:n tai DAW:n (Digital Audio Workstation) ääniraitojen avulla. Loopin avulla voi tehdä asioita, joita muusikot eivät ehkä pysty soittamaan livenä, kuten hyvin monimutkaisia ja kerroksittaisia rumpuja tai vaikeita kitaraosuuksia. Looping antaa musiikillesi hiotumman ja tarkemman tunnelman.

Live-esiintymisissä voit käyttää looper-pedaalia tai vastaavaa laitetta rumpuosan silmukoimiseen ja soittaa syntetisaattorin tai bassolinjan sen päälle tai laulun silmukoimiseen, jotta voit saada taustalaulajien vaikutuksen myös sooloartistina.

Silmukat vs. näytteet

Saatat ihmetellä silmukoiden ja näytteiden välistä eroa. Termit liittyvät usein toisiinsa, sillä silmukka voi joskus koostua yhdestä tai useammasta näytteestä, ja näyte tai useita näytteitä voidaan silmukoida. Näytteet ovat kuitenkin "löydettyjä ääniä" tai äänitettyjä ääniä, joita sitten leikataan ja muokataan, ja niitä saatetaan soittaa vain kerran. Toisaalta loopit koostetaan siten, että niitä voidaan toistaa saumattomasti, jolloin syntyy vaikutelma pidemmästä musiikillisesta osasta tai kappaleen osasta (esimerkiksi säkeistön tai kertosäkeen toistaminen).

Tarvittava laitteisto ja ohjelmisto

Mitä laitteita tai ohjelmistoja tarvitset silmukoiden luomiseen? Saatat huomata, että looper-laitteistoa on helppo käyttää live-esiintymisympäristössä, mutta studiossa se on helpompi tehdä tietokoneohjelmistolla. Ei ole huijausta käyttää kumpaakin tai molempia!

Looper-pedaalit ja Looper-koneet

Kuten mainitsimme loopingin historiassa, ensimmäiset looper-koneet olivat magneettinauhakoneita. Nykyään on olemassa muitakin vaihtoehtoja, kuten Boss RC-505 MK2 Loop Station, joka sopii suoraan työpöydällesi.

Tällä looper-koneella voit tallentaa jopa viisi stereoraitaa ja toistaa ne kaikki kerralla tai yksitellen. Laitteessa on sisäänrakennettu rytmigeneraattori sekä sisäänrakennettuja efektejä. Tällainen looper-kone muistuttaa 4-raitaista nauhuria, mutta se on digitaalinen ja siinä on sisäänrakennettu muisti äänien tallentamista varten. Siinä on myös USB- ja MIDI-liitäntä, jonka avulla se voidaan liittää muihin laitteisiin tai DAW:hen.

Toinen vaihtoehto looper-koneeksi on Roland MC-101 4-track Groovebox, joka toimii pääasiassa rumpukoneena, mutta siinä on ohjelmoitavat tyynyt erilaisille näytteille ja äänille sekä sisäänrakennetut loopit, rumpukitit ja instrumenttiesimerkit. Siinä on myös sisäänrakennettu sekvensseri, joten voit luoda looppeja ja sampleja ja sitten järjestää ne ja määrittää ne padeille tai esittää ne livenä lennossa.

Looper-pedaalit ovat monipuolinen ja yksinkertainen esiintymisväline jokaiselle muusikolle. Ne sopivat erinomaisesti instrumentalisteille ja laulajille, jotka haluavat lisätä kappaleisiinsa ylimääräisiä osia, ylimääräisen äänen tai kerroksia, erityisesti live-esiintymisympäristössä. Boss RC-1 Loop Station Looper-pedaali on yksinkertainen stompbox-tyyppinen pedaali kitaristeille, basisteille, kosketinsoittajille tai laulajille. Se antaa sinulle jopa 12 minuutin yhtäjaksoisen äänityksen ja toimii 9 voltin paristolla aivan kuten muutkin pedaalit.

Looper Plugins

Jos aiot tehdä musiikkia silmukoiden avulla studiossa ja haluat käyttää DAW:tä, voit käyttää ohjelmistoja, joita kutsutaan plugineiksi. Jotkin looper-pluginit ovat ilmaisia tai niillä on ilmainen kokeiluversio, ja toisilla on joko kertalisenssimaksu tai tilauspohjainen palvelu.

Jotkut looper-liitännäiset on tarkoitettu live-esiintymisiin, ja toiset ovat enemmän studiokäyttöön ja sävellyskäyttöön. Joillakin plugineilla voit tuoda ääntä ja sitten leikata ja käsitellä sitä samplerin tavoin. Stagecraft Softwaren Loop Lab on mallinnettu vanhan koulukunnan samplereiden ja DJ-tyylisten miksereiden mukaan. Nauhurin tavoin voit hallita loopin nopeutta ja sävelkorkeutta ja manipuloida sitä lennossa.

Muut looper-liitännäiset muistuttavat enemmänkin laitteiston looper-koneen ohjelmistoemulaatiota, jossa on useita raitoja ja käyttöliittymä, joka on mallinnettu looper-koneen etupaneelin tai nuppien mukaan. Jotkut niistä toimivat MIDI:n kanssa, joten voit määrittää jokaisen silmukan MIDI-ohjaimen näppäimistön näppäimelle. MeldaProductionin MSuperLooper antaa sinulle 16 raitaa, joten se sopii erinomaisesti live-esitysympäristöihin.

Useimpia looper-liitännäisiä voidaan käyttää Windows- tai macOS-käyttöjärjestelmässä, ja ne ovat ladattavissa joko VST- (Windows) tai AU-muodossa (macOS). Voit saada looper-liitännäisiä jopa mobiililaitteille, joissa on Android, iOS tai iPadOS.

Looping-musiikin prosessi: A Step-by-Step Guide

Nyt tiedät siis loop-musiikista ja työkaluista, joita tarvitset omien loopien luomiseen. Mutta miten näitä työkaluja käytetään? Mitä hyvän loopin tekeminen vaatii? Tässä on vaiheittainen opas, joka antaa sinulle lähtökohdat:

1. Aloita päämäärä mielessäsi. Tämä tarkoittaa sitä, että sinun on varmistettava, että silmukan loppu osuu samaan aikaan seuraavan tahdin alun kanssa. Oletetaan, että looppaat rumpukappaletta. Jos rumpuosasi on neljä tahtia pitkä ja alkaa potkurummulla, haluat varmistaa, että leikkaat loopin lopun viimeiseen tahtiin ennen seuraavan potkurummun tuloa. Jos silmukka päättyy myös potkurumpuun, kun toistat silmukan tahtien viidestä kahdeksaan, saat kaksinkertaisen potkurummun.
   
   Jos työskentelet laitteisto-looperin kanssa, käytä metronomia tai Tap Tempo -toimintoa saadaksesi ajoituksen oikeaksi. Jos käytät looper-lisäosaa, käytä DAW:n click track- tai Tap Tempo -toimintoa.
2. Suunnittele, kuinka monta palkkia haluat silmukan olevan. On hyödyllistä laskea kappaleen ja kunkin osion pituus ja laskea sitten, kuinka pitkä silmukan pitäisi olla.
3. DAW:ssä voit leikata, kopioida ja liittää ääntä tai MIDI:tä aivan kuten tekstiä tekstidokumentissa. Käytössäsi on yleensä trimmerityökalu tai työkalu, jolla voit jakaa äänialueen soittopäässä (jossa kursori aloittaa toiston). Ota ruudukko käyttöön, jotta näet selvästi, kuinka monta tahtia leikkaat.
4. Laitteisto-looperin, kuten looper-koneen tai pedaalin, kanssa se on hieman käytännönläheisempää. Jos looper-laitteessasi on Tap Tempo -toiminto tai klikkausraita, käytä sitä ajoituksen määrittämiseen, jotta tiedät, mistä kohtaa loopin loppu pitää leikata. Kun ajoitus on selvillä, voit alkaa kerrostaa ääniä lisäämällä lisäosia ja lisäämällä efektejä.

Entäpä silmukan tekeminen MIDI-raidalla? Mene DAW:ssäsi MIDI-sekvensseri-ikkunaan tai looper-koneessasi sisäiseen sekvensseriisi. Samat periaatteet pätevät. MIDI:n avulla ajoitus on helpompi saada kuntoon, koska voit muokata yksittäisiä nuotteja ja siirtää niitä, ja voit kvantisoida niitä tai heiluttaa niitä ajoituksen muokkaamiseksi.

Nyt kun ymmärrät, miten looppeja tehdään, voit helposti vapauttaa luovan potentiaalisi muusikkona tai tuottajana. Käytä mielikuvitustasi äläkä pelkää kokeilla erilaisia tekniikoita. Näinhän osa parhaista kappaleista on tehty.