Yksi suurimmista aliarvostetuista taidoista musiikin tekemisessä on kyky kuunnella. Olitpa sitten laulaja, tuottaja tai soittaja, kyky kuvata tarkasti kokemasi voi auttaa sinua virittämään korvasi ja luomaan hienostuneempia sävellyksiä.

Näin ollen musiikillisen sävyn ymmärtäminen on avainasemassa menestyksesi kannalta taiteilijana. Seuraavassa puramme kaiken, mitä sinun on tiedettävä monimutkaisesta soinnista koko musiikkiasteikolla, jotta voit rakentaa oman ainutlaatuisen soundisi luottavaisin mielin.

Sävyjen määrittely musiikissa

Termi "sävy" voi olla hämmentävä, koska se voi tarkoittaa useita eri asioita musiikkiteollisuudessa ja sen ulkopuolella. Seuraavassa esitellään jokainen niistä yksityiskohtaisesti, mutta sävyjä voidaan käyttää kuvaamaan tiettyä sävelkorkeutta, sävelkorkeuden äänenlaatua tai subjektiivisia ominaisuuksia, joita kuulija havaitsee kuunnellessaan musiikkikappaletta.

Erityiset nuotit

Termiä "sävy" käytetään usein "sävelkorkeuden" tai esitettävien nuottien sijasta. Tunnettuja sävelkorkeuksia on kaksitoista, joita kutsutaan muuten puoliääniksi. Yksittäiset äänet alkavat alimmasta kohdasta eli perustaajuudesta, nousevat puoliääni kerrallaan, kunnes toistavat kromaattisen asteikon oktaavia ylempänä, kun kaikki ainutlaatuiset nuotit on esitelty.

Saatat myös kuulla, että musiikin teoriassa puolitoista askelta kutsutaan "puolikkaaksi askeleeksi". Kaksi puolisävelaskelta tai kaksi puoliaskelta vastaa yhtä kokonaista askelta. Yhden yksittäisen taajuuden ja seuraavan taajuuden välisen suhteen ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää, jotta ymmärrät, miten asteikkoja ja sointuja rakennetaan alusta alkaen.

Puolivuotisvälit

"Sävyillä" voidaan myös kuvata tiettyä väliä tai kahden äänen välistä suhdetta. Voit esimerkiksi kuvata säveltä "pentatoniseksi", jos huomaat, että kappaleen melodia lainaa tätä asteikkoa. Voit myös käyttää adjektiiveja, kuten jäljempänä käsiteltyjä "konsonantti" tai "dissonantti", kertoaksesi, onko esitetyssä sävyssä paljon jännitteitä.

Äänenlaatu

Termi "sointi" on subjektiivisin käyttötapa, joka viittaa siihen, miltä musiikkikappale tai soitin kuulostaa. Esimerkiksi huilu voi kuulostaa "kirkkaalta", kun taas tuuba voi kuulostaa enemmän "nasaaliselta". Nämä eivät ole objektiivisia mittauksia, vaan vain tapoja kuvata tietyn äänenlaatua. Nuotissa saattaa näkyä erityisiä äänimerkintöjä, kuten "dolce", joka tarkoittaa, että kappale on esitettävä rakastavalla, suloisella tavalla kapellimestarin tulkitsemalla tavalla.

Sävy vs. sävelkorkeus: Mikä on ero?

Kuten edellä on selitetty, sävy voi viitata moniin asioihin, kuten tiettyihin nuotteihin tai sävelkorkeuksiin, jotka soitetaan kappaleessa. Sävy voi kuitenkin viitata myös nuottien väliseen suhteeseen tai kuvata kappaleen subjektiivista äänenlaatua.

Sävelkorkeus sen sijaan on selkeämpi termi. Sävelkorkeus viittaa kahteentoista sävyyn tai puolisäveliin, joista kukin sijaitsee tietyssä taajuuspisteessä. Sävelkorkeus on objektiivinen mittaus. Se on asetettuun pisteeseen soitettu puhdas ääni, joka tuottaa yhden puoliäänen tai pisteen kromaattisella asteikolla.

Musiikin sävyjen tunnistaminen: Neljä tekijää

Kun kuvaamme sävyjä musiikissa, käytämme usein sanoja kuten kirkas, nasaalinen, pyöreä, leveä tai muita kuvauksia äänen määrittelemiseksi. Vaikka sävyjen tunnistamiseen voi keksiä loputtomasti terminologiaa, kaikkia musiikin sävyjä voidaan kuvata sävelkorkeuden, äänenvoimakkuuden, sointivärin ja tekstuurin avulla.

Pitch

Sävelkorkeus on sävel tai taajuus, jolla ääni tuotetaan. Valittavana on 12 erilaista puoliääntä, joilla kullakin on oma taajuutensa.

Volume

Äänenvoimakkuudella eli amplitudilla tarkoitetaan sitä, kuinka kovaa tai pehmeää ääntä soitetaan. Tämä ominaisuus kertoo tietyn äänen dynamiikan tunteesta.

Timbre

Äänensävyyn viitataan joskus myös nimellä äänenväri. Äänen sävy kertoo, kuinka lämmin tai kirkas tietty ääni on. Vaikka kaksi soitinta soittaisi samaa sävelkorkeutta, ne kuulostavat erilaisilta, koska niillä on erilainen sointiväri.

Tekstuuri

Tekstuuri on musiikissa kontekstisidonnaisempi termi. Sillä tarkoitetaan sitä, miltä sävelkorkeus kuulostaa suhteessa sävellyksen muuhun osaan. Esimerkiksi soolosoittimella on monofoninen tekstuuri. Koko kappaleen yhteydessä soitettu instrumentti olisi monimutkaisempi ja polyfoninen.

Erilaiset sävytyypit ja esimerkit

Äänet jakautuvat enemmän tai vähemmän kahteen luokkaan: konsonantti- ja dissonanttiäänet. Näiden laajojen ryhmien avulla voidaan välittää erilaisia tunteita ja herättää kuulijoissa erilaisia tunteita. Erilaiset nuottiyhdistelmät muodostavat erilaisia musiikillisia sävyjä.

Konsonantti

Konsonantti viittaa musiikilliseen ääneen, joka on melodinen, harmonisissa yläsävelissä kimalteleva ja tyypillisesti korvaa miellyttävä. Kun kuulet konsonanttiääniä, ne antavat musiikille vakauden tunteen. Esimerkkejä konsonanttiäänistä voivat olla kaksi saman sävelkorkeuden säveltä, jotka soitetaan samanaikaisesti, tai luonnollisesti melodiset intervallijaksot, kuten täydellinen viidesosa tai oktaavi.

Esimerkiksi Twinkle, Twinkle, Little Star on hyvin konsonanttinen laulu, koska se edustaa yksinkertaisilla harmonioilla laulun toonikkoa tai sävellajia:

Dissonantti

Sen sijaan dissonoiville äänille on ominaista jännittyneisyys, epävakaus ja pyrkimys palata avaimen toonikalle. Tätä sävyä käytetään tarkoituksella välittämään monimutkaisia tunteita, kuten vihaa, pelkoa tai surua. Beethovenin kuuluisan viidennen sinfonian voi luokitella olevan hyvin dissonantti:

Sävyt musiikissa FAQ

Näiden usein kysyttyjen kysymysten ja vastausten avulla voit hallita musiikin sävytaidetta.

Mitä eri sävyjä musiikissa on?

Erillisiä säveliä tai nuotteja on yhteensä 12, jotka toistuvat korkeammalla tai alemmalla oktaavilla, kun asteikko on suoritettu loppuun. Näitä yksittäisiä nuotteja voidaan kutsua myös puolisäveliksi.

Millaisia esimerkkejä sävyistä?

Musiikillinen sointi voi yksinkertaisesti tarkoittaa tapaa, jolla kuvaamme äänenlaatua ja eri instrumentteja. Voimme esimerkiksi käyttää sanoja kuten nasaalinen, leveä, pyöreä, iloinen tai hillitty kuvaamaan laulajan tai soittimen äänenlaatua.

Mitä ovat harmoniset yläsävelet?

Yläsävelet, jotka tunnetaan myös harmonisina, ovat korkeita ääniä, jotka ovat tietyssä suhteessa tietyn sävyn tai taajuuden yläpuolella. Niillä on ainutlaatuinen äänenlaatu, jota voidaan joskus kuvailla kevyeksi tai lasimaiseksi.

Miten tunnistat sävyt musiikissa?

Musiikin sävyjen, tai pikemminkin puoliäänten, tunnistaminen edellyttää keskittynyttä korvan harjoittelua. Ellet kuulu niihin harvoihin onnekkaisiin, joilla on täydellinen sävelkorkeus, sinun on harjoiteltava korviasi erottamaan ääni toisesta. Tämä prosessi ei ole helppo, mutta sen voi varmasti oppia riittävän harjoittelun avulla.

Tuntemamme sävyjen ja nuottien laadulla voi olla merkittävä vaikutus siihen, miten kulutamme musiikkia ja suhtaudumme siihen. Käytä opasta apuna, joka auttaa sinua erottamaan ja muokkaamaan ääniä eduksesi.