Sähkökitaroiden äänivalikoima on valtava. Raskas djent-tyylinen sähkökitarasoundi, jossa on raskas särö ja muhkeat keskiäänet, vaatii täysin erilaisen lähestymistavan kuin puhdas, ilmava jazz-soundi pehmeällä jousikaikulla. Näiden kahden soundin tarvitsema prosessointi on maailmojen päässä toisistaan.

Riippumatta siitä, millaista sävyä haluat, sinun on todennäköisesti käytettävä sähkökitaran EQ:ta jossain vaiheessa. Olipa kyse sitten mudan poistamisesta tai kitaran läsnäolon lisäämisestä miksauksessa, EQ on yksi miksauksen tärkeimmistä työkaluista.

Tässä oppaassa käyn läpi joitakin suosikkini sähkökitaran EQ-vinkkejä, joiden avulla voit säätää soundiasi.

Sähkökitaran EQ-alue

Ennen kuin syvennymme yksityiskohtiin, tässä on lyhyt katsaus tärkeimpiin taajuusalueisiin, joiden kanssa työskentelet sähkökitaroiden taajuuskorjauksessa.

• 80-120Hz (Low End): Täällä saat kitaran rungon ja täyteläisyyden.
• 120-250Hz (matalat keskiäänet): Tämä alue antaa kitaralle sen "lihan" ja perusmatalat.
• 250-500Hz (keskiäänet): Tämä on taikavyöhyke, jossa suurin osa kitaran luonteesta on. Se on aika lailla se, missä sähkökitaran ydinsoundi asuu.
• 500Hz-1kHz (yläkeskialueet): Tältä alueelta löydät terävyyttä ja selkeyttä, mutta myös karheutta joissakin sävyissä.
• 1-3kHz (läsnäolo): Täällä alat saada "purevuutta" ja selkeyttä, jonka ansiosta kitarasi erottuu, erityisesti vilkkaissa miksauksissa.
• 3-5kHz (Attack): Kitaran hyökkäyksen makea kohta, vaikka se voi olla myös kova alkuperäisestä äänestä riippuen.
• 5-10kHz (ilma / yläpää): Tämä alue antaa kitarallesi säihkettä ja kimallusta.
• Yli 10 kHz (Super Highs): Kaikki yli 10 kHz:n taajuudet ovat todella korkeataajuisia, kuten sormien liukumiset, plektran kohina ja kaikki äänessä oleva "ilma".

Hanki ääni ensin oikein

Ennen kuin edes ajattelet sähkökitaran EQ:ta, on tärkeää saada ääni kuntoon alusta alkaen. En voi korostaa tätä tarpeeksi:

Kun aloitat hyvällä perussävyllä, EQ-prosessi on paljon helpompi myöhemmin.

Jos kitarasi kuulostaa hyvältä äänitysvaiheessa, sinun ei tarvitse käyttää EQ:ta korjaamaan ongelmia, jotka olisi voitu välttää.

Jos sinulla on äänitysvaihe hallinnassasi, voit tehdä muutamia asioita varmistaaksesi, että valmistaudut menestykseen. Varmista ensinnäkin, että käytät oikeaa kitara- ja vahvistinyhdistelmää tavoittelemaasi soundiin. Les Paulin ja Marshall-pinon kanssa toteutettu rapea särösoundi vaatii erilaisia EQ-asetuksia kuin Fender Twinin kanssa toteutettu puhdas jazz-soundi, joten valitse laitteesi viisaasti.

Älä unohda mikrofonin sijoittelua. Mikrofonin sijoittelulla suhteessa kaiuttimeen voi olla suuri vaikutus äänenlaatuun. Lähelle kaiuttimen keskiosaa sijoitettu mikrofoni poimii enemmän korkeita taajuuksia ja purevuutta, kun taas keskeltä poispäin sijoitettu mikrofoni antaa lämpimämmän ja pehmeämmän äänen.

Tästä huolimatta parhaimminkin äänitetty kitarasoundi saattaa silti tarvita hieman EQ-rakastelua, varsinkin kun se on mukana kokonaisessa miksauksessa. Kitaran soolo saattaa kuulostaa täydelliseltä, mutta se voi kadota, kun siihen lisätään rummut, basso ja muut elementit. Tässä kohtaa EQ tulee kuvaan mukaan.

Sähkökitara EQ vinkkejä

Ylipäästösuodatin

Aloitetaan korkeapäästösuodattimella.

Se saattaa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta se on yksi tehokkaimmista tavoista puhdistaa sähkökitaran sointia ja tehdä tilaa muulle miksaukselle. Normaalivireisen sähkökitaran alin sävel on 82 Hz (matala E-jousi). Sen alapuolella on usein paljon tarpeetonta matalaa murinaa, joka ei edistä kitaran musikaalisuutta ja vie vain tilaa miksauksesta.

Yleisesti ottaen voit korkeapäästää sähkökitarasi noin 80 Hz:iin asti menettämättä mitään sen keskeisestä äänestä. Tällä yksinkertaisella toimenpiteellä pääset eroon kaikista subbassokohinoista, jotka voivat sotkea miksauksesi, ja saat puhtaamman, tiukemman äänen ja enemmän tilaa. Se vapauttaa myös tilaa muille instrumenteille, kuten bassolle ja potkulle, jotka elävät matalalla alueella.

Joitakin kitaroita, erityisesti niitä, joissa on vähän matalaa sisältöä (kuten soolokitaroita tai pinottuja oktaavikerroksia), voi olla tarpeen ohittaa hieman korkeammalta, jotta ne eivät kuulostaisi liian raskailta tai muhkeilta. Täydellisen katkaisupisteen löytämiseksi kannattaa kokeilla siirtämällä korkeapäästösuodatinta vähitellen ylöspäin ja kuunnella tarkkaan, milloin kitarat alkavat menettää runkoaan.

Mitä tulee asetuksiin, käytän tyypillisesti 12dB tai 18dB:n kaltevuutta oktaavia kohti, jotta saadaan mukava, lempeä roll-off.

Paksuus ja runko

Sähkökitaran paksuuden ja rungon osalta kyse on äänen peruspainosta. Nämä ovat matalat keskiäänet, yleensä jossain 150-300 Hz:n alueella. Tämä on kohta, joka antaa kitaralle "lihaisan" tunnun ja auttaa sitä istumaan tukevasti miksauksessa. Jos kitarasi kuulostaa hieman ohuelta, pieni vahvistus tällä alueella voi todella auttaa täyttämään asioita ja antamaan sille syvyyttä.

Jos tätä aluetta kuitenkin korostetaan liikaa, varsinkin jos miksauksessa on mukana myös bassokitara, se voi nopeasti muuttua sekavaksi. Varovainen notkistaminen voi auttaa erottamaan nämä kaksi instrumenttia toisistaan ja pitämään ne erillisillä taajuusalueilla.

Mielenkiintoista on, että monilla nykyaikaisilla rock- ja metallikappaleilla on taipumus käyttää niin sanottua "scooped" -midrangea, mikä tarkoittaa, että ne leikkaavat hieman matalia keskitaajuuksia ja vahvistavat korkeampia keskitaajuuksia ja korkeita taajuuksia. Tämä tekniikka auttaa korostamaan kitaran selkeyttä ja kirkkautta samalla, kun matalat sävelet pysyvät tiukkoina ja hallittuina. Se on erittäin yleistä tyyleissä kuten nu-metal ja moderni rock.

Läsnäolo

2 kHz:n alue on maaginen sähkökitaroille. Sieltä tulee suuri osa kitaran "leikkauksesta" ja selkeydestä, ja se on täydellinen, kun haluat saada kitaran erottumaan miksauksessa. Jos työskentelet rytmikitaroiden kanssa ja ne häviävät tai eivät erotu niin paljon kuin haluaisit, pieni vahvistus tällä alueella voi tehdä kaiken eron.

Sähkökitarasooloissa tämä alue on erityisen hyödyllinen.

Hiss and Harshness

Taajuusalueella 4-5 kHz asiat menevät usein pieleen, erityisesti vääristyneissä sähkökitaroissa. Tämä taajuusalue voi tuoda esiin ikävän, liian terävän laadun, joka ei ole kaikkein miellyttävin korville.

Jos olet tekemisissä karheuden kanssa tällä alueella, pieni leikkaus tällä alueella voi todella auttaa.

Alipäästösuodatin

Lopuksi tulemme alipäästösuodattimiin.

Sähkökitaran alipäästäminen on tärkeä askel, kun haluat varmistaa, että miksauksesi pysyy puhtaana ja keskittyneenä. Katkaisemalla erittäin korkeat taajuudet tietyn pisteen yläpuolelta kitaran "sweet spotin" ulkopuolelta voimme päästä eroon hauraudesta ja karheudesta, jotka ovat muiden instrumenttien tiellä ja vievät tilaa.

Nyt suuri kysymys on:

Mihin laitat alipäästösuodattimen?

Kaikki riippuu soundista, jota haluat ja miksauksen kontekstista. Jos työskentelet vääristyneen kitaran kanssa, saatat haluta leikata pois joitakin ylimääräisiä korkeita taajuuksia, jotka voivat saada äänen kuulostamaan hauraalta. Toisaalta, jos työskentelet puhtaan kitaran kanssa, voit haluta säilyttää hieman enemmän yläpäätä kirkkaan ja avoimen soundin aikaansaamiseksi.

Haluan yleensä aloittaa noin 8-10 kHz. Raskaampia tai vääristyneitä ääniä varten lasken sen joskus lähemmäs 6-8kHz, vain pitääkseni asiat tasaisina ja välttääkseni epämiellyttävää pörinää.

Lisää EQ-vinkkejä

Dynaamisen EQ:n käyttö

Dynaaminen EQ on uskomattoman hyödyllinen työkalu verrattuna perinteiseen sähkökitaran EQ:hon. Toisin kuin tavallinen EQ, dynaaminen EQ toimii vain silloin, kun tietty taajuus korostuu liikaa, ikään kuin EQ reagoi esitykseen reaaliaikaisesti. Tämä tekee siitä täydellisen tilanteisiin, joissa et halua tehdä pysyviä leikkauksia tai vahvistuksia, mutta tarvitset hieman enemmän kontrollia tiettyihin ongelmakohtiin, kun ne tulevat esiin.

Hyvä esimerkki siitä, kun dynaaminen EQ on kätevä, on kämmenmykistettyjen kitaroiden kanssa.

Näissä osissa on usein paljon matalia keskiääniä (noin 150-300 Hz), jotka nousevat esiin tietyissä nuottien kohdalla, mikä johtuu useimmiten kitaran, mikrofonin tai vahvistimen kaapin yläsävelistä. Dynaamisella EQ:lla voit kohdistaa nämä matalat keskiäänet ja pakata niitä vain silloin, kun ne käyvät liian koviksi, jolloin ne ovat mukavan tasaiset ilman, että kitaran runko kärsii.

Keskisivun käsittely leveyttä varten

Mid-side EQ on tehokas tekniikka, jonka avulla voit lisätä leveyttä kitarasoundiisi ja yleisesti ottaen siistiä miksausta.

Kun työskentelet kitaraväylien kanssa, mid-side-prosessoinnin avulla voit säätää "midiä" (miksauksen keskiosaa) ja "sidea" (stereosäveliä) toisistaan riippumatta. Tämä on erittäin hyödyllistä, kun haluat saada matalat äänet pois keskeltä, pois potkurummusta ja bassosta, ja samalla saada kitaran kuulostamaan laajemmalta stereokentässä.

Samalla voit tehostaa kitaran sivuja, jotta se kuulostaa laajemmalta, mikä sopii täydellisesti rytmikitaroille, joilla haluat täyttää stereokentän ilman, että ne kilpailevat keskikohdan kanssa.

FabFilter Pro-Q 3 on loistava työkalu mid-side EQ:lle, koska se tekee koko prosessista uskomattoman intuitiivisen.

Notch Ringing -taajuudet

Joskus sähkökitaroita ekvalisoitaessa tavallinen leikkaus ei vain riitä. Silloin lovisuodatin on kätevä.

Luku on äärimmäisempi tapa eristää ja poistaa ongelmataajuudet. Ne sopivat täydellisesti, kun sinulla on taajuus, joka todella erottuu tavalla, jota mikään hienovarainen EQ-leikkaus ei voi korjata, kuten soiva tai resonoiva ääni.

Usein nämä häiritsevät taajuudet elävät 800Hz-2kHz:n alueella, joka on juuri siellä, missä kitaran keskitaajuudet ovat taipuvaisia muuttumaan hieman rumiksi. Jos sinulla on tietty taajuus, joka aiheuttaa sinua häiritsevän "soivan" äänen, voit käyttää lovisuodatinta poistaaksesi sen kirurgisesti vaikuttamatta kitaran muuhun sointiin. Notch-suodattimien hienous on siinä, että ne ovat kapeita, joten ne keskittyvät vain häiritsevään taajuuteen ja jättävät ympäröivät äänet koskemattomiksi.

Varmista vain, että teet sen aina koko sovituksen yhteydessä. Joskus jokin taajuus saattaa erottua, kun kitaraa sooloillaan, mutta kun otat kaiken muun mukaan, se saattaa kuulostaa hyvältä. Muista kuunnella, miten kitara on vuorovaikutuksessa muiden instrumenttien kanssa, jotta näet, kuinka paljon voit realistisesti ottaa pois.

Lopulliset ajatukset

Jos joskus tarvitset hieman enemmän perspektiiviä saadaksesi sähkökitaran EQ:n oikein, suosittelen aina käyttämään referenssikappaleita. Se on loistava tapa saada selkeä käsitys siitä, missä kitarasi pitäisi olla miksauksessa.

Voit verrata sähkökitarasi sävyä ammattimaisesti miksattuihin kappaleisiin ja varmistaa, että EQ-valintasi ovat sopusoinnussa tavoittelemasi äänen kanssa. Voit jopa käyttää taajuusanalysaattoria nähdäksesi, missä taajuusspektrissä monet ammattimaisesti miksatut sähkökitaran stemmat sijaitsevat. Tämä on loistava menetelmä, joka auttaa sinua löytämään tiesi, varsinkin kun olet vasta aloittamassa.

Kun olet viettänyt tarpeeksi aikaa EQ:n parissa, korvasi ovat paras työkalusi. Mitä enemmän harjoittelet, sitä enemmän opit tuntemaan, mikä toimii ja mikä ei. Tämä pätee kaikkiin musiikin tuottamisen osa-alueisiin.

Ja vaikka en suosittele käyttämään kaikkea tässä kitaran EQ-oppaassa esitettyä tiukasti sääntökirjana, toivon, että se antaa sinulle vankan lähtökohdan joka kerta, kun valmistaudut sähkökitaran EQ:n tekemiseen miksauksissasi. EQ:n tekeminen on taidetta, ja aina on tilaa kokeilla ja tehdä siitä omaa. Ota siis nämä vinkit käyttöön ja kokeile niitä vapaasti.